Tour de Celle

Julkaistu Kategoriat Saksa 2011Avainsanat ,

Aamiaisella katselimme ulos sateiselle kadulle. Onneksi sade loppui ennen kuin aloimme pakata pyörää hotellin edustalla. Taivas näytti kuitenkin edelleen niin harmaalta, että vedimme suosiolla sadevaatteet päälle.

Suunnitelmana oli päräyttää koko matka moottoritietä, majoittua ja lounastaa vasta perillä. Alkumatka meni aivan suunnitelmien mukaan ja keräsimme reippaasti kilometrejä. Noin 50 kilometriä ennen Hannoveria alkoi stau, jonka sai aikaan tietyö.

Ensin splittasimme sujuvasti muutamia kilometrejä, mutta sitten merkit kertoivat, että kaistat siirtyisivät kulkemaan moottoritien keskikaiteen eri puolilta. Juha oli juuri silloin kapeammalla vasemmalla kaistalla, joka pysähtyi täysin. Samalla hän näki kyltin, joka kertoi tietyömaan jatkuvan vielä 14 kilometriä. Nopea kaistanvaihto merkkipaalujen välistä ennen liikenteenjakajaa vei meidät ulos motarilta purkautuvan poistumisrampin nopeuttamalle oikealle kaistalle.

Noustessamme pois motarilta GPS hermostui ja laski reitin, joka vei meidät tekemään käännöksen väärässä suunnassa olevassa lähikylässä. Juha jätti koko himmelin huomiotta ja päätti jatkaa Hildesheimin kaupunkiin, jonka olisimme muuten ohittaneet. Pikkutiellä ajoimme jälleen läpi muutaman kylän, joissa näki sellaista mitä Suomessa ei ole – navetta keskellä kylää päätien varressa.

Sää selkeni ja lämpeni tökkiessämme rekkojen perässä pikkuteitä. Mutkatiet olivat kivoja, mutta samalla tarjosivat todella vähän turvallisia ohituspaikkoja edes moottoripyörälle. Jottei vaan olisi edetty liian nopeasti, niin kahden kylän välin rekkaletkaa veti traktori, josta kukaan ei päässyt ohi. Pienen serpentiiniosuuden jälkeen erään kylän valoissa pääsimme liukumaan koko jonon keulille ja loppumatkan kuskikin pystyi katselemaan maisemia.

Hildesheimissa pyörimme keskustan ympäri yksisuuntaisia katuja, kunnes sopiva parkkipaikka löytyi. Sää oli muuttunut lähes helteiseksi ja oli helpotus luopua sadeasuista. Koko kaupunki pommitettiin sileäksi toisen maailmansodan aikana, joten keskustan ”vanhat” rakennukset on kaikki rakennettu 1900-luvun loppupuolella uudelleen. Söimme kevyen lounaan yhdessä upean keskusaukion ravintoloista ennen matkan jatkamista.

Palasimme moottoritielle ja loppumatka Celleen meni ilman tietöitä ja splittailua. Hotelli St. Georg sijaitsee saman nimisellä kävelykadulla. Onneksi olimme saaneet varauksemme vastauksena hotellilta sähköpostin, jossa kehoitettiin olemaan huomioimatta ajokielto. Hotellin asiakkaat saivat ajaa kadulle purkamaan tavaransa. Hotellilla on paikkoja läheisessä autokatoksessa, jonne Juha opastettiin pysäköimään saatuamme tavarat siistiin huoneeseemme.

Lähtiessämme kaupungille respan todella mukava nuori rouva merkitsi karttaan suosittelemansa ravintolat. Kävelimme noin puolen kilometrin päässä olevaan keskustaan, joka on aivan ihastuttava kokoelma toinen toistaan enemmän vinossa olevia puuristikkotaloja.

Ensimmäiseksi istahdimme respan rouvan suosittelemaan italialaiseen jäätelökahvilaan. Tilasimme molemmat kolme palloa sekä kupposet juomia. Nautiskeltuamme annokset kävelimme systemaattisesti läpi kaikki vanhan keskustan neljä samansuuntaista kävelykatua yhden juomatauon taktiikalla. Nina onnistui löytämään myös todella hyvin palvelevan Betty Barclay -liikkeen, josta hänelle jäi saaliiksi paita ja huivi.

Päätimme kaupunkikierroksen liikkeiden sulkeutuessa ja istahdimme illalliselle Steakhouse Indianaan, joka oli myös respan rouvan suositus. Ja hyvä suositus olikin – pihvit olivat todella mehukkaat. Joimme vielä kupposet päälle. Laskun mukana tuli pari pientä terästettyä hedelmäshottia, jotka olivat niin hyviä, että Ninakin joi omansa. Massut täynnä palasimme hotellille leppeässä kesäillassa.