Downtown

Rankka shoppailu otti veronsa ja nukuimme suosiolla pitkään. Tosin kellonajalla ei ole NYCissä niin merkitystä, koska sehän on kaupunki, joka ei koskaan nuku. Kävimme jälleen Grainnessa aamiaisella. Saimme pöydän aivan tuurilla täpötäydestä kuppilasta.

Päivän ohjelmaan ei kuulunut erityisiä kohteita. Päätimme vain kuljeskella ala-Manhattanin pienillä kaduilla. Kävelimme kuudetta avenueta Greenwich Villageen, jossa pidimme ensimmäisen kahvitauon – tietysti Starbucksilla. Nina kokeili Caffè Mochaa ja Juha luovutti mustan kahvin suhteen tilaten latten. Ninan mokka oli hyvää ja Juhankin juotavaa sokeroituna.

Jatkoimme kohti etelää osin tuttuja katuja. Canal Street on täynnä autotallimaisia luolia ja myyntitiskejä pursuten halpistuotteita ja merkkitavaroiden kopioita. Nina löysi hauskannäköisen käsilaukun, josta kiinalainen myyjätyttö pyysi ensin 25 dollaria. Ninan kiinnostuksen lopahtaessa hinta alkoi nopeasti pudota, kunnes laukku lähti mukaamme 15 dollarilla.

Kuljeskelimme edelleen etelään ja söimme maukasta välipalaa jälleen yhdessä Pret A Mangerissa. Kävimme myös katsomassa entisen WTC:n paikalla olevaa valtaisaa rakennustyömaata, joka kokonaan aidattu ja joka puolella on poliiseja varmasti enemmän kuin Suomessa kaikkiaan. Muistomerkkinä oleva puistokin on aidan sisäpuolella ja sinne päästäkseen olisi pitänyt rekisteröityä sekä ostaa lippu, jolla pääsee sisään määrättynä aikana. Päätimme jättää väliin.

Kuljimme kuin rauhan keitaana olevan Trinity-kirkon tontin läpi Wall Streetille. Tai siis yritimme päästä Wall Streetille. Osa kadusta oli eristetty myös jalankulkijoiden kannalta yksisuuntaiseksi(?!) ja ihmisiä kehotettiin kiertämään kortteli. Kysyimme poliisilta miksi ihmeessä moinen järjestely ja vastaus oli: ”meillä oli tuossa aiemmin yksi ongelma niin suljimme kadun tähän suuntaan”. Ilmeisesti ongelman oli aiheuttanut juuri vastakkaiseen suuntaan kulkeva jalankulkija – DUUH!

Käännyimme paluumatkalle pohjoiseen ja pidimme toisen Starbucks-paussin oikeustalon nurkalla. Juhakin otti tällä kertaa Caffè Mochan. Saimme paikat todella pienessä kuppilassa samasta pöydästä tuhdin tumman naisen kanssa. Meille virisi hänen kanssaan mukava keskustelutuokio. Hän oli valokuvaaja ja näytti meille kuviaan, joita oli juuri muokkaamassa kannettavallaan. Keskustelimme myös matkustelemisesta ja saimme häneltä vinkin hyvästä matkamuistomyymälästä.

Kahviteltuamme kuljimme läpi Chinatownin takaisin Canal Streetille, jossa Nina – ja tuhannet muut ihmiset – tutkiskelivat myyntikojujen tarjontaa. Perusteellisen läpikäynnin jälkeen kävelimme Little Italyn läpi 12 kadulle katsomaan saisimmeko mahdollisesti pöydän aiemmin netistä löytämästämme kiinnostavasta ravintolasta.

Gotham Bar and Grill on erittäin tasokas ravintola, joka on saanut paljon tunnustusta ja myös Michelin-tähden. Onnistuimme saamaan pöydän. Valitsimme molemmat alkuruoaksi kampasimpukoita. Ninan pääruokavalinta oli ensin misomarinoitua turskaa, mutta tarjoilija palasi hetken kuluttua kertomaan sen valmistuksessa käytettävän chiliä niin monessa muodossa, että olisi helpompi valita jokin toinen pääruoka. Hän valitsi grillattua meriahventa. Juhan valitsi pihvin. Jälleen joutuu toistamaan: ruoka oli fantastisen hyvää. Nautimme vielä jälkiruoatkin ja kupposet.

Lähdimme vierimään kohti hotellia kävellen, mutta ilta oli muuttunut sen verran viileäksi, että pyydystimme taksin. Kyvytön oli jälleen respassa ja tervehti meitä koleasti. Huoneessa saimme kunnon naurut. Sänky oli petattu kauniisti ja Ninan puolella oli edelleen edellispäivänä saatu lisäpeitto. Juhalla oli petin alkuperäinen huopapeitto. Lisäksi koko komeuden päälle oli levitetty uusi paksu lisäpeitto eli nyt meillä oli niitä jo kolme.