Perinteinen – ja todellakin kymmenes – kesäkauden avausretkemme ajeltiin jälleen omalla paikallaan kesäkuun toisena sunnuntaina. Ilmoittautuneista jäi muutama pois joko teknisistä tai uneliaista syistä, mutta Kehä kolmosen Motorestille saapui yksitoista motoristia yhdeksällä mopolla. Viimeisenä saapui Markku, joka ilmoitti kaikille muille heidän olevan väärässä paikassa. 🙂
Aamu oli aurinkoinen, joskin hiukan tuulinen ja viileä. Hiukan yhdeksän jälkeen reittimestari Ilarin peesiin lähtivät Juha H, Jurkka & Merja, Kari, Marjut, Markku, Olli, Salla (ensimmäistä kertaa omalla pyörällään) ja letkan hännillä Juha & Nina.
Ajelimme ensin pätkän kehää, jonka jälkeen lähdimme pikkuteille Sipoon suuntaan. Olimme suunnitelleet huojennustauon Monninkylän SEOlle, mutta paikka osoittautui täysin elottomaksi. Matka jatkui kivoja teitä hienossa maalaismaisemassa, jossa ei todellakaan ollut yhtään taukomahdollisuutta ennen Myrskylää. Pidimme tauon Kahvila Karolinassa, jossa osa porukasta sai juttukavereita pienessä maistissa olevista ystävällisistä paikallisista.
Matka jatkui Artjärven kautta pohjoiseen ja saavuimme Liikuntakeskus Pajulahteen, jossa söimme maukkaan lounaan Iso Kukkanen -ravintolan monipuolisesta buffetista. Ravintola oli todella täynnä, joten istuimme hyttysiä uhmaten ulkoterassilla. Etuna oli todella upeat maisemat sekä oma rauha muiden keskuksen asiakkaiden viihtyessä sisätiloissa.
Lähtiessämme Markku irtosi porukasta omille teilleen. Muut jatkoivat Ilarin peesissä kiepauttaessamme Vierumäen kautta Lahteen. Ilarilla oli ensimmäistä kertaa GPS apunaan ajaessaan keulilla ja päivän aikana se aiheutti hiukan pähkäilyä sekä letkan pysähtymisen pari kertaa. Hän sai – ja saa – kuulla hyväntahtoista pikku pottuilua asiasta.
Suomen Moottoripyörämuseo löytyi Lahden pohjoisosan teollisuusalueelta järven rannasta. Istahdimme museon terassikahvilaan nauttimaan kupposia ja jäätelöitä. Olli ja Salla hyvästelivät porukan juotuaan kupposensa.
Katselimme kuinka Hollolan suunnalta oli lähestymässä melkoinen saderintama. Päätimme muuttaa suunnitelmia siten, ettemme ajaisi sitä kautta kotimatkalla. Rintama myös lähestyi sen verran nopeasti, että ensimmäisten pisaroiden pudotessa päätimme jättää myös museokierroksen väliin ja yrittää pitää päivän osaltamme kuivana.
Lähtiessämme museolta Marjut erkani porukasta kohti Alastaroa. Pari lahtelaista Karin kaveria oli liittynyt seuraamme ja he opastivat meidät pikkukatuja ulos Lahdesta. Tuntui kuin olisimme härnänneet saderintamaa ajaessamme hetkittäin sitä kohti ja pisaroiden alkaessa putoilla käännyimme taas kohti etelää.
Kurvatessamme pois vanhalta Lahdetieltä tieltä kohti Kärkölää, Jurkka ja Merja jatkoivat suoraan vilkutellen hyvästiksi. Pudottelimme upeita mutkateitä melko ripeää tahtia. Gasthaus Wäinölä löytyi kivan pikkutien varresta. Pidimme todella hauskan loppupalaverin ennen kotimatkalle lähtöämme.
Jatkoimme pikkuteitä Järvenpäähän saakka, jossa liityimme muun paluuliikenteen sekaan. Kehä kolmonen jakoi loppuporukan eri suuntiin ja koko päivän meille upeana pysynyt keli jatkui vielä auringon ollessa laskukiidossa.
Reissun ”virallisen” osuuden pituudeksi tuli 232 km.
Kiitos kaikille aivan loistavan hienosta päivästä ja Ilarille ideoinnista sekä letkan vetämisestä!
Kotiuduttu on pienten kommellusten jälkeen. Kiitäme ja olemme mielissämme!
Olipa taas mahtavaa nähdä kaikkia teitä!
Niin – niistä komenlluksista. Tällaista tapahtui…
Lahden motarilla Helsiinkiin päin ajeltaessa n. 5 km ennen Keravan liittymää ohittelimme leppoisasti hieman leveämpää erikoiskuljetusta. Edellä ohituskaistalla ajoi Skoda Octavia (?) jonka perässä minä Rocketilla ja Salla omalla Bonnella hieman taaempana. Vauhtia aika tarkaan tossa sallitut 120 km /h, ei enempiä.
Yhtäkkiä ilma on täynnä ryöppyäviä lasinsirpaleita (tavara kiilteli auringossa ja varmistui lasiksi pysähdyttyämme, oli meinaan jäänyt näyte kuskin ja satulan väliin) Ehtimättä regoida mitenkään törmään sirpalepilveen ja pauke kypärään ja visiiriin on melkoinen. Vasemman käden etusormeen osuu joku isompi kappale, iskun intensiteetti vastaa suurin piirtein sitä, kuin löisi vasaralla sormeen. Rukan hyvin suojatut ajohanskat tekivät kuitenkin tehtävänsä.
Salla osuu samaan lasipilveen pari sekuntia myöhemmin ja saa osansa ryöpystä. Hyvien varusteiden (ja eritysesti suljettujen kypärien visiirien!) ansiosta me kumpikin selvisimme säikähdyksellä. Avopotta aurinkolaseilla ja tilanne olisi ollut aivan toinen.
Ajoimme Keravan liittymästä alas ja pysähdyimme huoltsikalle ihmettelemään. Täällä niskaame ryöpynnyt tavara osoittautui karkaistuksi lasiksi jota käytetään mm. autojen sivuikkunoissa. Mistä tällainen lasipilvi reitillemme osui, onkin siitten jo toinen juttu. Tavara pöllähti ilmaan räjähdysmäisesti – joten mahdollisuuksien rajoissa lienee se että edellä ajavan auton ikkuna on vauhdissa pirstaloitunut. Salla, jolla oli taaempaa hetki enemmän aikaa tarkkailla, sanoi että lasi tuli ”jostain ylhäältä”.
Pyörien nopealla tarkastelulla havaitsimme, että ainakin Rocketin tankin etuosaan oli maalipintaan ilmestynyt syviä terväreunaisia naarmuja ja nopeusmittarin painke (jolla vaihdetaan kellon ja trippien välillä) oli hävinnyt avaruuteen! Kunhan saan pyörät pestyä reissun pölyistä, selvinee löytyykö muuta.
Noh, kaikkea sattuu, eikä tämä reissun hohtoa mitenkään himmentänyt. Kivaa oli!
Hitto, ei tuollaista kovin usein satu kohdalle onneksi!!!!
Pääasia että saatiin vakionaamat matkaan. Ja toinen hitto siitä, että kun mä nyt oikein ynnäilen, niin tämähän oli KYMMENES reissu sitten kuitenkin!!!! Eli vähän pidempi puhe olisi ollut paikallaan juhalla… 😉
Ajokausi on nyt korkattu, sopiva matka ekalle reissulle, eikä mikään hajonnut, jalkatapit ja kytkinvivut kaikki tallella! Heee…
Mä en saanut viime yönä nukuttua kun jännitti niin paljon, oli vitsit siksi vähän normaaliakin huonompia. Kello on taas aika paljon, enkä vieläkään tajua mennä maate. Kuu nousi yhdeltä, olihan se pakko bongata taas taivaanrannasta ja ottaa lisää kuvia.
Kiitos kaikille mukavasta päivästä!
Kari
Tervehdys hyvät ystävät! Mukavaa oli jälleen kerran ja sääkin suosi, kun vielä Juhan viisasta ehdotuksesta ei sitten ajettukaan Hollolaan kastumaan.
Olipa teillä Salla ja Olli aikamoinen kotimatka. Onneksi kuitenkin teille ei sattunut pahempaa vahinkoa, kuulosti meinaan siltä, että tuossa olisi voinut käydä tosi pahasti.
Lupaan uutterasti harjoitella GPS:n käyttöä koko tämän kesän jotta ensi vuoden ajelulla voisin tyylikkään jouhevasti kurvailla keulilla ilman ylimääräisiä ”varikkopysähdyksiä”.
Nähdään siis viimeistään ensi vuonna uudestaan. Toivotan kaikille turvaillisia kilometrejä koti- ja ulkomailla sekä oikein lämpimän rentoa kesää.
Kiitokset taasen Ilarille reitistä ja vetovastuusta.
Kummankin käden sormet laskettu, joten se todellakin oli 10. ajoreissu!
Kiitos Juha & Kari! Hienoja reissuja ja hyvää seuraa.
Kiitokset muillekin ja mukavaa, ettei joukko ihan ole päässyt kutistumaan.
Sallalla ja Ollilla todellakin oli onnea matkassa, sillä sen verran hurjalta tapahtunut kuullosti. Hyvät laitteet ja ajokamat ovat turvallisuuskysymys ja tässä taasen todistetta siitä. Nyt vaan tutkimaan vauriot (renkaat kans) ja vahinkoilmoitusta rustaamaan.
Toivottavasti muiden kotimatka sujui kommelluksitta.
Itse sukelsin siihen vesisateeseen ja kurvasinkin Tiiriöstä kotiin, kun Alastarossa oli kisat lopetettu.
Turvallisia kilometrejä loppukaudelle ja nauttikaahan kesästä (sitten kun se alkaa)!
Kiitos kaikille hienosta retkestä!
Täydennän kertomuksen ehdittyäni käsitellä digitaalisen materiaalin.
Hienoa, että Olli ja Salla selvisivät säikähdyksellä – vaikka toki naarmut harmittavat.
Kuvat ja kartta päivitetty. Videomateriaalin kanssa menee hiukan kauemmin.
Meille tuli reissulle pituutta yhteensä 334 km.
Nyt on myös lisätty vartin mittainen videokooste.
Hyvää kuvaa! Varsinkin ne tumman siniset sadepilvet matkalla kohti Lahtea. Oliha se kiva nähdä myös kuinka jouhevasti Roketti kääntyy hiekkatiellä!
Kyllä GPS:ssä oli ”ei hiekkatietä” moodi päällä, mutta kuskilla ei, lienen ajatellut jotain ihan muuta kun vedin risteyksen pitkäksi, sorippa.
Yllätyin itsekin videon laadusta. Kameran kohdistaminen on vielä haaste, mutta onneksi laaja kuvakulma antaa hiukan anteeksi. En vaan tullut ajatelleeksi pysähtyä parkkipaikoilla siten, että muut jäisivät kuvaan.
Pudotin hiukan videon tarkkuutta Youtubeen, koska kameran kuvaaman 1080p Full HD:n lataaminen tuubiin ja sen prosessoituminen siellä kestää ikuisuuden. Tuo 720p HD on vielä ihan siistiä. Huomasittehan vaihtaa katselutarkkuuden pienestä rattaasta, joka syttyy alapalkkiin videon pyöriessä.
Toivottavasti tästä ei tule jatkokertomusta, mutta taas ropisi 🙂
Peltoaukeama lähellä Pltzenin kaupunkia Tsekeissä, 26.6. iltapäivällä, vauhtia n. 90 kmh.
Tällä kertaa onnistuin ajamaan pahki pesänvaihtopuuhissa olevaan mehiläisparveen – sellaiseen tiiviiseen tuhansien pörriäsisten muodostamaan palloon. Noh, visiiri muurautui umpeen sekunnissa ötökänliiskasta ja ajotakki ja housut saivat limaisen pinoitteen. Umpipotta ja visiiri kiinni tälläkin kertaa, hähää! Ja onneksi vauhtia senverran että minuun törmänneet sadat otukset eivät jääneet henkiin kostamaan saamaansa kohtelua… Let’s be careful out there!
Ilmeisesti sun pitää hommata avarammat putket Rokettiin niin eivät mehiläiset erehdy luulemaan kulkuvälinettä vain isoksi lajikumppanikseen!