Rostock – Wernigerode

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2012Avainsanat ,

Laivan kuntoa ei ole erityisesti hoidettu. Hyttimme WC:n ovi pysyi kiinni, jos sen laittoi voimalla kiinni. Suihkussa piti varoa, ettei suuttimen kiinnitystanko jää käteen. Heräsimme molemmat aamuyöstä, kun Juhan sängynkulman osin repsottava teline hakkasi seinään laivan tärinän tahdissa. Seinän ja sängyn väliin pimeässä sormikopelolla survottu petauspatjan nurkka hiljensi hytin jälleen nukkumakelpoiseksi.

Aamu valkeni jälleen aurinkoisena. Aamiaisella selvisimme liioittelematta ja meillä oli mukava juttutuokio viereisessä pöydässä aamiaista nauttineen brittipariskunnan kanssa. He olivat viettäneet viisi viikkoa Suomessa kuvaamassa luontokohteita. Vaikka molemmat olivat amatöörikuvaajia, niin sekä heidän sitoutumisensa harrastukseensa että välineensä olivat ilmeisen ammattilaistasoa.

Aamiaisen jälkeen olimme ajoissa odottelemassa pääsyä autokannelle. Sitä saikin hiukan odotella, koska laiva saapui Rostockiin myöhässä. Pakkailimme pyörän kaikessa rauhassa ja juttelimme vielä tovin harikka/busa-seurueen kanssa. Laivasta poistuminen kävi rutiinilla ja herättelimme GPS:n sataman ulkopuolella ja annoimme sen johdattaa meidät päivän motarikeikalle valiten nopeimman reitin.

Rantautuminen Rostockissa

Tohotimme kohti Berliiniä halkoen pohjoisen Saksan peltotasankoja ja lehtometsiä – on siellä muutama männikkökin. Taivaalla oli vain hiukan puhtaan valkoista harsopilveä, jonka seassa ui yksi silakan muotoinen harmaa lempare. Takapenkin hornitologi bongaili ilokseen unikkoja tien varresta sekä tunnistamattomiksi jääneitä keltaisia ja sinisiä kukkasia.

Kurvasimme Berliinin ulkokehältä kohti Leipzigia. Pidimme lounastauon ennen Magdeburgia pienen autohofin bistrossa. Päätimme lounastaa kevyesti ja valitsimme keitot. Yllätykseksemme Ninan soljanka oli täynnä usean sortin makkarasuikaleita. Maku oli silti erinomainen kuten Juhan gulassikeitonkin, joka oli hiukan uskollisempi alkuperäisreseptille. Vesipullon kanssa koko lounas irtosi kympillä, josta vielä hyvitettiin maksullisen huojennushuoneen kuitilla 50 senttiä.

Jatkoimme länttä kohti pilvistyvässä säässä. Ninan luontoretken saldoon tuli lisää pari kaurista, kurkia ja haukkoja, jotka myös motarin liikenteeseen keskittynyt Juha huomasi liitelemässä taivaalla edessämme. Pikku valintamoka motarin tupla-exitissa sai aikaan hienon rusetin GPS:n lokiin, kun korjausliike haluttuun suuntaan ajatti meidät läpi eritasoristeyksen kaikkien ramppien.

Keli muuttui tasaisen harmaaksi, kunnes muutamia pisaroita alkoi putoilla Hartzin kukkuloiden noustessa horisontissa. Tihkusateesta huolimatta ajoimme perille kohteeseemme laittamatta sadeasuja. Hotel Schanzenhaus sijaitseen Wernigeroden pikkukaupungissa rinteellä aivan hyppyrimäen vieressä. Saimme hyvän käsityksen kaupungista kiemurrellessamme sen kapeiden yksisuuntaisten katujen labyrintin läpi hotellille nousevalle kadulle. Juhan saksankielen kuullun ymmärtäminen oli koetuksella respan nuoren naisen murteen kanssa, mutta saimme siistin huoneen rinnenäköalalla – siis aivan ikkunan edessä on jyrkkä rinne ylöspäin.

Sateinen keli, lyhyt yöuni, 400 kilometriä moottoritietä ja veren matala kofeiinitaso saivat meidät päättämään jäädä hotellille nauttimaan sen palveluista. Otimme nokoset ennen hotellin ravintolan aukeamista. Viideltä siirryimme ravintolan puolelle, jossa maatalon emäntää muistuttava tarjoilijatar toi otti meidät vastaan kunhan ehti. Ravintolan annoskokoja voi sanoa aiheellisesti reiluiksi. Onneksi olimme syöneet vain kevyen lounaan. Ruoka oli myös todella hyvää. Kahvi tuli tarpeeseen vaikkei vastannutkaan ruokien tasoa. Ruokailtuamme vierimme huoneeseemme parantelemaan laivamatkan nettivieroitusoireita.

Yksi ajatus koskien aihetta “Rostock – Wernigerode”

Kommentointi on suljettu.