San Gimignano

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2012Avainsanat , , ,

Suihku arpoi lämpötilaa edestakaisin poltteen ja palelun välillä. Aamiaisella oli tarjolla jopa lämmintä syötävää. Juha otti mielellään paistettua kanamunaa, mutta jätti lepsut pekonit väliin. Hän kokeili myös kahviautomaatin ”amerikkalaista kahvia” saaden Ninan toteamaan: ”Maista sitä nyt heti, että ehdit vielä jäähdyttää toisen valinnan.”

Kirjauduimme ulos hotellista aamiaiselta lähtiessämme kuten tavallista, koska se käy mukavammin silloin kuin myöhemmin pakaasien kanssa ajovermeissä. Muuten hyvä, mutta tässä tekniikkaa viljelevässä hotellissa se johti ilmastoinnin sammumiseen huoneestamme. Happi kävi vähiin ja tuli lämmin ennen kuin pääsimme kamppeinemme ulos.

Ulkona lämpöä taas riittikin. Varjossa olleen pyörän lämpömittari näytti jo 28 astetta. Viimeinen niitti oli, ettei takapihan portti auennut ennen kuin Nina kävi respassa sanomassa asiasta. Vaikka edellispäivän kylpyläkokemus oli todella kiva niin oli myös todella kivaa näyttää Montecatini Termen turistirysälle perävaloja.

Reittimme jatkui pikkuteitä. Pidimme tauon huoltoaseman yhteydessä olevassa baarissa, koska kylissä ei ollut ensimmäistäkään kuppilaa avoinna. Kestimme musiikkikanavan pauhua kahvikupposen ja vesipullollisen ajan ennen matkan jatkamista.

Kerran Juha oli eri mieltä GPS:n kanssa, joka olisi ohjannut meidät muutaman kilometrin verran kiertotielle. Syy selvisi hetken kuluttua ajaessamme läpi parin kylän, joiden kadut olivat niin kapeat, että liikennettä ohjattiin vuorovaloilla. Meitä se ei haitannut, koska ajoimme aina koko seisovan jonon keulille muiden kaksipyöräisten tapaan.

Tie alkoi kivuta ja laskeutua kukkuloilta toiselle halkoessamme toscanalaista maisemaa. Erään kukkulan laelta avautui hieno näköala laaksoon, jonka toisella puolella olevalla kukkulalla kohosi San Gimignano ja sen lukuisat tornit.

Linnoituskaupunki on kuuluisa korkeista torneistaan, joita on alkuperäisistä yli 70:stä jäljellä 14. Tornit ovat noin 900 vuotta vanhoja periytyen ajalta, jolloin kaupungin rikkaat rakennuttivat niitä kilpaa suojakseen ja osoittaakseen vaurauttaan.

Pysäköimme muurien ulkopuolelle pieneen puistikkoon muiden mopojen joukkoon. Puissa olevat kaskaat sirittivät niin kovaa, että teki mieli jättää korvatulpat päähän. Patikoimme lähimmästä portista sisään muun turistilauman sekaan saaden hellevaatteisilta kulkijoilta ihmetteleviä katseita.

Kävelimme krääsäputiikkien reunustamaa Via San Giovannia ylös Piazza della Cisternalle, joka on nimetty aukiolla olevan 1200-luvulta periytyvän kaivon mukaan. Jatkoimme nurkan takana olevalle Piazza del Duomolle, mutta vastakkaiseen suuntaan alamäkeen lähtevä Via San Matteo ei enää houkutellut, koska se olisi tarkoittanut kiipeämistä takaisin.

Päätimme syödä lounasta Piazza della Cisternan reunassa olevassa Caffetteria del Olmossa. Saimme pöydän juuri poistuvalta pariskunnalta muuten täydeltä terassilta. Tilasimme bruschettat ja salaatit. Ruoka tuli vielä kohtuuajassa, jopa uusi yritys Ninan salaatista, mutta muuten palvelu oli toivottoman hidasta.

Lounaan jälkeen ostimme liput Collegiata di Santa Maria Assunta -kirkkoon, jonka simppeli ulkomuoto kätkee sisäänsä valtaisan kokoelman freskoja ja muutenkin erikoisen värityksen kirkoksi. Juha napsi salaa muutaman kuvan vartijan keskittyessä facebookiin kännykällään.

Kävimme vielä ostamassa jäätelöt täyteen ahtautuneesta gelateriasta, joka mainosti voittaneensa jäätelöllään maailmanmestaruudet vuosina 2006-2009. Hyviä ne olivatkin, mutta Juhan mielestä Bolognan Castigleone ei ollut ilmeisesti osallistunut, koska se olisi voittanut.

Läähätimme takaisin mopolle ja pakkaannuimme baanalle. Tie jatkoi mutkitteluaan, kunnes pääsimme moottoritielle 15 kilometriä ennen Sienaa. Tuntui hyvältä antaa rullata hieman reippaammin, koska motarilla oli jonkin verran vähemmän kuoppia väisteltävänä.

Bed and Breakfast Le Chiarine sijaitsee hieman Sienan vanhan keskustan ulkopuolella. Meitä oli pyydetty ilmoittamaan saapumisaikamme ja olimme repäisseet hihasta kello neljä. Pysäköimme talon edustalle kymmentä vaille. Nina ilmoittautui portinpielessä olevalla ovipuhelimella ja ulko-ovi rasahti auki.

Meidät otti vastaan alle viisikymppinen rouva, jonka perässä puuskutimme portaita kolmanteen kerrokseen. Saimme simppelin ja siistin huoneen, jonne majoituimme. Virkistävän suihkun jälkeen Juha kokeili nettiyhteyttä heikolla menestyksellä. Rouva oli onneksi edelleen toimistokopissaan ja tukiaseman uudelleen käynnistäminen auttoi.

Nina pesi hiukan pyykkiä ja ripusteltuamme ne alkoi jo nälkä kurnia. Rouva oli jo poistunut, joten ravintolasuositus jäi saamatta. Päätimme vain suunnistaa keskustan puolelle ja katsoa mitä löytyy.

Siena on Rooman tavoin rakennettu seitsemälle kukkulalle. Kukkulalta, jossa asuimme on hieno näköala vanhan keskustan kukkulalle, jota dominoi valtavan kokoinen tuomiokirkko. Ravintola löytyi kuitenkin jo heti vanhan alueen reunasta ja päätimme vain syödä illallista ennen paluuta kämpille.

Ninan salaatti ja gnocchit olivat hyviä kuten Juhan pizzakin. Palasimme huoneeseemme, jossa tavallinen lattialla seisova tuuletin yritti kierrättää kylpyhuoneen ikkunasta virtaavaa viileämpää ilmaa makuuhuoneen puolelle.