Maldyty – Varsova

Kartanon tarjoilema aamiainen oli erittäin hyvä. Vauhdikkaasti liitävä miestarjoilija kysyi juomatoiveemme ja halusimmeko paistettuja munia ja pekonia. Juha tarttui mielellään tarjoukseen. Aamiaistarjoiluun oli panostettu vaikka vieraita oli selvästikin melko vähän.

Päivän etappi oli melkein yksinomaan valtatietä E77, joka nimestään huolimatta ei todellakaan ollut moottoritietä kuin hetkittäin. Reilun parinsadan kilometrin matkalla ajoimme moottoritietä, moottoriliikennetietä, kantatietä, pikkutietä, kylätietä sekä tietyömaan ohitustietä.

Puolan autoilukulttuuri on selvästi siistiytynyt muutamassa vuodessa. Päivän aikana oli takakumissa roikkujia oli vain pari kappaletta ja kahta autoa rinnakkain tuli vastaan vain noin kymmenkunta kertaa. Itse asiassa ohittelimme itse melko paljon, kun edellä ajavat jarruttelivat tien vähänkin kaartaessa. Hienoin suoritus oli kuitenkin erään mersun tekemä rekan ohitus oikelta pientareen kautta kaksikaistaisessa valoristeyksessä.

Pidimme lounastauon pienessä tienvarsikuppilassa, joka vaikutti olevan maanviljelijäperheen sivubisnes. Nina söi lohta höyrytetyillä vihanneksilla ja Juha tenderloin-leikkeen, joka ei ollut erityisen ”tender”, mutta ihan kelvollista. Lähtiessämme kuulimme haikaroiden napsuttelevan nokkiaan pesäntekopuuhissaan.

Haikaroiden nokittelua

Vaikka emme mutkateitä ajaneetkaan niin mutkien varoitusmerkkejä oli enemmän kuin Alpeilla. Tuntui kuin jokainen yli kymmenen asteen käännös puolen kilometrin matkalla olisi ollut merkitty mutkan varoitusmerkillä. Yli 20 asteen mutkissa oli nopeusrajoitustakin pudotettu.

Vastaavasti nopeusrajoitusmerkkeihin ei ole satsattu. Jokainen rajoitus päättyy seuraavaan risteykseen ja kuskin pitää vain tietää mikä sen jälkeen sallittu nopeus on tietyypin mukaan; moottoritie 120, moottoriliikennetie 100, kantatie 90 ja taajama 50. Tulipa koettua sellainenkin – suomalaisen kannalta outo – moottoriliikennetie (eli 100 km/t), jossa on valo-ohjattuja risteyksiä.

Saavuimme Varsovan laitamille neljän maissa ja – kuten tyypillistä – saimme tökkiä remontissa olevien pääteiden ruuhkissa ennen kuin pääsimme perille majoituspaikkaamme. Tämä oli reissun ensimmäinen useamman yön kohde, jonne olimme varanneet asunnon. Meitä odotteli arviolta kuusikymppinen mies, joka edellämme kävellen ohjasi meidät talon autohalliin parkkiin.

Asuntomme oli toisessa kerroksessa vilkkaalle kadulle päin. Isäntämme esitteli meille asunnon ja sen varustuksen sekä kertoi korttelin palveluista ja liikenneyhteyksistä keskustaan. Siisti ja moderni kämppä tuntui edellisen maalaisromanttisen jälkeen melko kolkolta. Juhan kotiutumista avitti kuitenkin supernopea nettiyhteys.

Kävimme noin 50 metrin päässä olevassa Alma-marketissa hakemassa perustarpeet iltapalalle ja aamiaiselle. Kielellisistä haasteista huolimatta onnistuimme keräilemään reilun kassillisen tavaraa. Iäkäs kassarouva meni sekaisin kohdatessaan Visa-pankkikortti-yhdistelmän. Kyseinen ”alma mater” puhui ainoastaan puolaa, joten Nina vastasi ilkikurisesti suomeksi. Asia kuitenkin ratkesi, kun jonossa seuraavana ollut nuori mies selitti tädille miten korttia piti käsitellä.

Palattuamme asunnolle Nina laittoi reissun aikana käyttämänne vaatteet pesukoneeseen ja natuutimme iltapalana osan ostoksistamme. Loppuilta meni matkakertomuksia rakennellen ja netti-TV:tä katsellen.

5 kommenttia artikkeliin ”Maldyty – Varsova

  1. Kivaa ja jännittävää olla taas kerran mukana reisullanne. Valitetavasti tämänpäiväiset kuvat eivät auenneet koneellani. Katson illalla uudestaan, jokohan ne aukenisivat silloin. Haikaroitten napsutus näkyi ja kuului kuitenkin. Hyvää jatkoa matkallenne.
    Eero

Vastaa