Poznan – Grudziadz

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2015Avainsanat , ,

Aamiaisen jälkeen pakkasimme pyörän talon kellarikerroksen parkkihallissa. Päästyämme ulos porteista, Juha pysäköi varjoon Ninan viedessä asunnon avaimet alakerran aulassa olevaan postilaatikkoon. Varjossakin oli jo lähes 30 astetta.

Ajelimme kylien ja pikkukaupunkien täplittämiä kantateitä. Vaikka pahoja ruuhkia ei ollut niin matka eteni jotenkin takkuisasti. Pidimme ensimmäisen lepo- ja kahvitauon turhan pitkään lähdön jälkeen, koska olimme jo melko puhki kuumuudesta ja toipuminen tienvarsihotellin ilmastoidussa ravintolassa otti aikansa.

Liikenteen puuroutuessa lähestyttäessä Bydgoszczia pidimme toisen nesteytystauon. Saimme tökkiä vielä aikamme ruuhkassa kapean kantatien halkoessa kyliä ja pöpelikköä. Juha liukui ohi jonon aina vastaantulevan liikenteen antaessa myöten. Keskellä-ei-mitään oleva valo-ohjattu risteys keräsi kilometrien jonon.

Olimme valinneet edellisenä iltana nettihaun tuloksena kaupungista ravintolan nimeltä Ogniem I Mieczem, joka oli saanut hyviä arvioita eikä ollut aivan kaupungin ydinkeskustassa. Metsästysmajan näköinen puutarhamaisella terassilla varustettu ravintola näytti eksyneeltä keitaalta kaupungin betonihökkeleiden keskellä. Ovella meitä tervehti tarjoilija ja saimme valita pöydän ravintolan ilmastoidusta salista. Tarjoilija oli hieman hämmentynyt tilatessamme juomaksi vain vettä ilman jäitä. Nina sentään suostui sitruunaviipaleisiin.

Ninan ruokavalinta oli ruijanpallasta keitetyillä perunoilla ja grillatuilla vihanneksilla. Juha valitsi pinaatilla täytettyä kanafilettä lohkoperunoilla ja höyrytetyillä vihanneksilla. Annosten ulkonäköön oli selvästi panostettu ja myös maku oli erinomainen. Tulimme niin kylläisiksi, että joimme vain kahvit päälle.

Maksaessamme tarjoilijamme innostui kyselemään reissustamme ja kertomaan – puutteellisella englannillaan – kuinka hänellä oli isoisältä perityn – ymmärtääksemme – siirtolapuutarhan vajassa vanha puolalaisvalmisteinen moottoripyörä. Se kuulemma vaatisi kunnostusta, johon ei aika riittänyt. Kohtelias kaveri ilmeisesti mielestään höpötti liikaa, koska meistä ihan hauska jutustelu lopahti kiitoksiin ja anteeksipyyntöön.

Loppumatkalla Grudziadziin sai ohitella rekkoja välillä kantatien suorilla ja välillä lyhyiden moottoriliikennetieosuuksien vasenta kaistaa. Yllätykseksemme aivan viimeisillä kilometreillä oli vielä osuus maksullista moottoritietä. Poistuessamme tieosuudelta meidän piti pysähtyä ennen maksuportteja kaivaaksemme rahaa takalaukusta.

Penkoessamme kukkaroita käveli meitä kohti turvaliiveissä oleva papparainen, joka alkoi selittää meille jotain – puolaksi toki. Tarinankerrontaan ei mitenkään vaikuttanut se, että osoitimme selvästi täydellisen kyvyttömyytemme ymmärtää hänen juttuaan. Sen verran vihdoin tajusimme, ettei ennen portteja saisi pysähtyä. Leppoisa pappa puolestaan tajusi eleistämme, että meidän piti kaivaa rahaa ennen portille ajoa.

Erittäin siistin ja hyvinhoidetun näköinen hotelli Marusza löytyi kaupungin ulkopuolelta rauhalliselta metsätaipaleelta. Vastaanoton ystävällinen nuori nainen toimi erittäin järjestelmällisesti ja selitti kaiken olennaisen aamiaisajoista, ravintolan aukiolosta ja nettiyhteydestä sujuvasti ilman, että Juhan tarvitsi kysyä mitään.

Reilun kahdensadan kilometrin matkaan tuhraantui yli seitsemän tuntia, josta alle puolet olimme liikkeellä keskinopeuden jäädessä alle 70 kilometrin tunnissa. Palautuminen paahtavasta helteestä vaati nesteytystä, lepoa ja suihkun.

Kävimme illalla ravintolan puolella nauttimassa iltapalaa. Nina söi kreikkalaista salaattia ja Juha pasta carbonaran. Mukavan aterian päätti suosikkijälkiruoaksemme tullut vaniljajäätelö kuumilla vadelmilla sekä kupposet kahvia.

Loppuillan vietimme yrittäen saada kuvia ladattua nettiin hotellin hitaalla nettiyhteydellä. Tämä olisi viimeinen etappi ennen loppureissun nettipimentoa. Latailimme myös kaikki laitteet, koska laivan hytissä ei olisi sähköä saatavilla.