Dornie – Oban

Julkaistu Kategoriat Skotlanti 2018Avainsanat , ,

Aamu oli aurinkoinen. Aamiaisen jälkeen pakkasimme auton ja se sai odotella majatalon pihalla lähtiessämme kävellen käymään Eilean Donan -linnassa. Pienellä Donanin saarella (josta linnan nimi ”Isle of Donan”) on sijainnut jonkin kokoinen linnoitus 1200-luvulta lähtien. Linnoituksen koko on vaihdellut vuosisatojen kuluessa.

Jakobiittikapinan aikaan 1719 silloinen linna räjäytettiin nuuskaksi ja se oli raunioina parisataa vuotta. Vuonna 1911 saaren osti everstiluutnantti John Macrae-Gilstrap ja hän käytti 20 vuotta linnan entisöimiseen. Linna on edelleen MacRaen suvun omistuksessa.

Kiertelimme linnassa tutustumassa sen menneisyyteen, joka kattaa 600 vuotta varhaisen Skotlannin historiaa sekä sata vuotta MacRaen suvun historiaa, joka sotilassukuna niinikään on samalla Ison Britannian historiaa. Linna on kalustettu ja sen keittiössä on kuvaelma 1900-luvun alkupuolen hyörinästä täyskokoisine palvelijoiden hahmoineen. Linnan sisällä ei saa kuvata ja sitä vahtivat joka huoneessa olevat ystävälliset paikallisoppaat, jotka vastailevat kysymyksiin ja kertovat linnasta ja esineistöstä mielellään.

Mielenkiintoisen visiitin jälkeen pistäydyimme linnasaaren vieressä olevan visitor centerin lahjatavaramyymälässä, josta Nina löysi itselleen kauniin skottiruudullisen kaulahuivin. Kävimme myös välipalalla kahvilan puolella, jossa neljä nuorta muusikkoa soitti perinteistä kansanmusiikkia hiukan jazzahtavalla vivahteella.

Lähdimme ajelemaan kohti Obania pilviseksi muuttuneessa poutasäässä. Pidimme lounastauon Invergarryssa. Ninan fish and chips oli kuulemma sijalla kymmenen niistä kolmesta, jotka hän oli syönyt. Myöskään Juhan rasvainen haggis ei hätyytellyt pistesijoja. Päätimme juoda kahvit muualla ja jatkoimme matkaa.

Skotlannissa ei ole ylenmäärin tievaihtoehtoja ja päivän etappimme kulki osan matkaa ristiin saapumisreittimme kanssa. Pidimme kahvitauon Onich Hotellissa, jossa olimme lounastaneet muutamaa päivää aiemmin. Nyt keittiö oli kiinni, joten saimme vain päivän lounashetken tasoa jatkavaa automaattikahvia.

Majapaikkamme Lochnell Arms Hotel on hiukan Obanin pohjoispuolella lentokentän vieressä. Itse kaupungista ei ollut löytynyt kohtuuhintaista majoitusta vain yhdelle yölle niin että olisi ollut myös paikka autolle. Kotiutuessamme Juha osui Ninan nauruhermoon romauttamalla vastaan taistelevan vaatekaapin henkaritangon. Kikatuksen hellitettyä ajoimme Obanin keskustaan ja käyskentelimme rantakaduilla katsellen samalla ennalta etsimiemme seafood-ravintoloiden listoja.

Saimme pöydän The Waterfront Fishouse Restaurant -ravintolasta. Nina tilasi alkuun langustiineja ja pääruoaksi kampasimpukoita. Juhan valinnat olivat chowder-keitto ja ravunlihalla täytetty bassifile. Ruoat olivat erinomaisia ja jaoimme vielä jäätelöannoksen jälkiruoaksi.

Palasimme hotellille nauttimaan sen toimivasta nettiyhteydestä, joka oli harvinaista herkkua maassa, jossa kännykkämmekin olivat pimennossa paikoitellen – Juhalla (DNA) lähes koko ajan.