Aamiaisen jälkeen lähdimme vielä kerran keskustaan. Sää oli aiemmista päivistä poiketen pilvinen ja kadut olivat vielä kosteita öisten sadekuurojen jäljiltä. Nina halusi vielä shoppailla Primark-tavaratalossa. Saalista kertyikin ja edullisesti. Siirryimme halpistavaratalosta erittäin kalliiseen, mutta kävimme vain lounaalla Bijenkorfin Keittiössä.
Palasimme hotellille pakkaamaan Ninan ostokset. Meillä oli vielä hyvin aikaa ennen lähtöä kentälle, joten istuskelimme hotellin aulassa. Aulassa oli tarvikkeita seurapeleihin, joten otimme erän dominoa. Sitten lähdimme kimpsuinemme kävellen Centraalille, jossa osuimme täydellisellä ajoituksella lentokentälle vievään junaan.
Schipholissa olikin varsin vilkasta. Katselimme ensin avoimen puolen putiikkien tarjonnan. Ninalla oli kaksi laukkua, joten toinen piti viedä tiskille ruumaan vietäväksi. Nina otti automaatille laukkuun kiinnitettävän check-in lipukkeen, mutta jonottelimme silti tiskille saakka, koska erillistä drop-off-pistettä ei ollut. Kentän opasteet eivät ole Helsinki-Vantaan tasoa ja jouduimme kysymään opastusta turvatarkastuksen suuntaan. Kaveri osoitti puolen hallin mittaista jonoa joka kulki ulkoseinän vieressä.
Jonoa ohjaili villisti viittova mies, joka paimensi porukkaa pitämään jono kasassa vaikka se kulki sisääntulevien ovienkin editse. Ennen nousua seuraavaan kerrokseen oli boarding-passien tarkastus. Sitten vasta pääsimme toden teolla jonottamaan. Tarkastukseen kulki viisi kertaa hallin mitan edestakaisin liikkuva jono. Se kuitenkin eteni tasaisesti, joten paikalleen ei voinut uinahtaa.
Tarkastus oli tiukin aikoihin. Vaikka nesteitä ja tietokonetta ei tarvinnut ottaa ulos laukusta, niin lähes joka toinen henkilöskannerin läpi kulkenut – lapset mukaan lukien – tarkastettiin vielä käsin taputtelemalla. Ninan käsilaukkua ihmeteltiin vielä erikseen, muttei kuitenkaan alettu penkomaan. Ehdimme käydä vielä kursorisesti kurkistamassa putiikkien tarjontaa ennen siirtymistä lähtöportille, jonka taulusta näimme koneen olevan puoli tuntia myöhässä.
Boarding alkoi siinä vaiheessa, kun lennon piti alunperin lähteä. Koska Nina oli varannut lippunsa työmatkalle ja Juha erikseen lomapäiville, niin paikkamme olivat parinkymmenen rivin päässä toisistaan. Ennen lähtöä Juha sai seurata seuraavalle penkkiriville tehdyn tuplavarauksen selvittelyä. Keskustelun katkelmista selvisi, että konetyyppi oli vaihtunut ja siksi myös lähes kaikkien – myös Ninan ja Juhan – paikkanumerot alkuperäisen netissä tehdyn check-inin jälkeen. Kiinalaisnainen sai pitää tuplavaratun paikkansa ja nuori suomalaistyttö siirtyi lentoemännän sanojen mukaan ”heidän kanssaan keittiöön”.
Kapteenin kuulutusten mukaan Suomesta saapunut lento oli ollut myöhässä Amsterdamin pyynnöstä ja siksi paluukin viivästyi. Nousimme ilmaan tasan tunnin aikataulusta jäljessä. Laskeuduttuamme kävimme hakemassa ruumaan luovutetun laukkumme ja auton parkkitalosta. Olimme kotona todella kivan reissun jälkeen tiistain puolella.