Piilokirkko ja shoppailua

Julkaistu Kategoriat Amsterdam 2022Avainsanat , ,

Nukuimme nautinnollisen myöhään ja nautimme aamiaisen hotellin aulatilassa, joka toimii myös aamiaishuoneena. Pikkuruisia pöytiä on niin vähän, että hotelli porrastaa aamiaisaikoja. Me olimme ottaneet klo 9-10 aikavälin.

Kaupungille lähdettyämme poikkesimme ensin Pyhän Nikolauksen kirkossa. Sää oli jälleen aurinkoinen ja päällystakit sai pakata kasseihin.

Pyhän Nikolauksen kirkko

Varsinainen museokohteemme oli kuitenkin ns. piilotettu kirkko. Amsterdam muuttui protestanttiseksi 1600-luvun puolivälissä ja kaikki silloiset katoliset kirkot muutettiin protestanttisiksi. Käytännölliset hollantilaiset ylläpitivät kuitenkin uskonnonvapauden ja katsoivat läpi sormien muiden uskontojen harjoittamista, kunhan sitä ei tehty julkisesti. Eri uskontokunnat perustivat kirkkoja, temppeleitä ja synagoogia yksityiskoteihin.

Pellavakauppiaan asunnossa

Varakas pellavakauppias muunsi omistamansa talon ylimmät kerrokset katoliseksi kirkoksi vuonna 1663. Tämä piilokirkko tunnetaan lempinimellä ”Herramme ullakolla”. Museoon tutustuminen on hoidettu hyvin toimivalla audio guidella. Siellä on jopa liikuntarajoitteisille mahdollisuus tutustua museoon videon välityksellä, kunhan löytyy kävijäkumppani, joka kykenee kiipeilemään ylös ja alas todella jyrkkiä, kapeita sekä kaartuvia portaikkoja.

Piilokirkon kirkkosali

Todella mielenkiintoisen tutustumiskierroksen jälkeen suunnistimme de Bijenkorf -luksustavarataloon. Nälkä alkoi kuitenkin kurnia, joten päätimme katsoa millaista tarjontaa löytyisi ylimmän kerroksen ravintolasta, jonka nimi on yksinkertaisesti Keittiö. Itse asiassa keittiöitä on tarjolla useampia. Löytyy burgeritiski, italialainen tiski, wok-tiski, seafood-tiski jne. Kussakin asiakkaalle valmistetaan annos odottaessa. Nina valitsi kalatiskiltä grillattua lohta ja Juha wok-tiskiltä currykanaa nuudeleilla. Nautittuamme vievä espressot maukkaan aterian päälle siirryimme alempiin kerroksiin shoppailemaan.

Katseltuamme aikamme ihan huvin vuoksi ökymerkkien osastoja poistuimme ilman saalista. Jatkoimme matkaa Kalverstraat-ostoskadulle, jonka pössiksessä ei näkynyt enää jälkeäkään pandemiasta. Ulkona kuljimme muiden kaltaisesti maskittomina ja sisätiloissakin olimme lähes ainoita, jotka pitivät maskia. Nina löysi hyvän tarjouksen pikkusukista, mutta muuten shoppailumme oli leppoisaa kävelemistä näyteikkunoita katsellen.

Juhalle etsiskeltiin kevyttä kesälippistä suojaamaan päänahkaa palamiselta. Reissussa oli mukana vain Skotlannista hankittu villainen lippalakki, koska ei ollut tullut mieleen pakata mukaan helteitä varten hankittua lierihattua. Kun kelvollista päähinettä ei haahuamalla löytynyt, niin googlaus auttoi paikantamaan lähistöltä liikkeen nimeltä The English Hatter. Siellä tarjontaa olikin todella runsaasti ja arviolta 30 lippiksen kokeilun jälkeen mitalikolmikko oli selvillä. Ninan avustuksella Juha päätyi hauskasti kuvioituun malliin, joka on liikkeen omaa tuotantoa.

Lähistöltä löytyi sattumalta myös Victoria’s Secret, jossa Nina pääsi shoppailun makuun Juhan istuskellessa läheisessä Starbucksissa katsellen kukkatorin sulkemisajan pörinää. Paluumatkalla hotellille sai laittaa tuulenpitävän takin kiinni tuulen yltyessä illan viiletessä. Poikkesimme vielä matkan varrelle osuneessa marketissa ostamassa naposteltavaa mukaan huoneeseen.