Päivän ohjelmassa oli loman viimeinen nähtävyys. Olimme jälleen hankkineet liput ennalta netistä nähtyämme jonot talon edustalla ohi kävellessämme. Päivä oli aiempia harmaampi, mutta helteinen ja ilman kosteudesta johtuen aivan yhtä hiostava.
Ajelimme metrolla Passeig de Gracialle, jossa putkahdimme suoraan kohteemme edustalle. Meillä oli hyvää aikaa ennen kuin lippuumme varaamamme aika olisi, joten kävimme kahvilla vieressä olevassa Casa Amatllerissa. Sekin on erittäin kaunis talo vaikkei pärjääkään naapurilleen.
Casa Batlló tehtiin muuntamalla jo olemassa ollut talo Gaudín näkemyksen mukaiseksi. Työn tilannut Josep Batlló I Casanovas halusi jotain ainutlaatuista ja antoi Gaudílle täysin vapaat kädet. Gaudín inspiraationa oli jälleen luonto – tällä kertaa meri. Kaikki muodot ovat aaltomaisen soljuvia ja talossa ei ole yhtään täysin suoraa seinää.
Kuten kaikissa Gaudín töissä, on jokaisella ratkaisulla sekä toiminnallinen että esteettinen tarkoituksensa. Esimerkiksi talon valopihan seinäkaakelien väritys vaalenee kerroksittain alaspäin samalla kun ikkunoiden koko suurenee, jotta valon määrä olisi tasainen kaikissa kerroksissa. Ikkunoiden alla on kalan kiduksia muistuttavat venttiilit, joita voi avata yksitellen sopivan ilmavirran aikaansaamiseksi.
Kaikkialla oli ratkaisuja, jotka olisivat vallankumouksellisia nykyisinkin ja silti todella kauniisti silmää hiveleviä. Kävi mielessä kuinka nykyinen arkkitehtuuri on mielikuvituksetonta ja tietokoneavusteisuudestakin huolimatta joskus toimimatontakin. Gaudí käytti jopa purettujen talojen kierrätysmateriaaleja rakentamisessa.
Kaikesta sai erinomaisen kuvan todella hienon audio/video-guiden kanssa. Kännykän kokoinen laite näytti jopa virtuaalikuvaa siitä miltä huoneissa oli näyttänyt sata vuotta sitten kalusteineen kaikkineen, kun laitteen kameran kohdisti eri suuntiin. Lisäksi jotkut elementit ”heräsivät” näyttämään inspiraation lähteen kuten esimerkiksi merikilpikonnan.
Aivan äimistyttävän kierroksen jälkeen olikin jo nälkä. Olimme merkinneet puhelimen kartalle asunnossa olevan opasvihkon suosituksia ravintoloiksi. Yksi niistä oli aivan parin korttelin päässä, joten päätimme käydä katsastamassa sen.
Cervecería Catalana erottui jo jonkin matkan päästä. Se oli ainoa, jonka edessä oli jonoa. Puikkasimme ravintolan terassin varjon suojaan pienen sadekuuron yllättäessä. Samalla saimme selvitettyä tarjoilijalta kuinka jonosysteemi toimii. Menimme ilmoittautumaan sisäpuolelle pöytiin odottavaan jonoon.
Erittäin tehokkaan tuntuinen nainen laittoi nimemme listalle ja ilmoitti odotuksen kestävän noin parikymmentä minuuttia. Samalle meille selvisi, että tiskin ääressä olevia paikkoja ei varata vaan vapautuvaan voi siirtyä sellaisen löytäessään.
Odotellessamme vuoroamme tiskin äärestä aivan vierestämme vapautuikin pari paikkaa ja istahdimme niihin. Hovi piti nimemme listalla ja olimme jo ehtineet tilata, kun hän kutsui nimellä. Kerroimme, että pysymme aivan mielellämme tiskin vieressä.
Tilailimme erilaisia annoksia enimmäkseen meren antimia. Kaikki oli niin fantastisen hyvää, että annosten kuvaaminenkin unohtui. Meitä palveli tiskin takana todella tehokas, ystävällinen ja humoristinen kaveri, joka huomasi ja oli kohdalla aina juuri oikeaan aikaan.
Koko reissun parhaan ruokailukokemuksen jälkeen teimme vielä pienen korttelikierroksen selkenevässä säässä. Otimme myös revanssin Casa Amatllerin kahviosta ennen paluuta asunnolle pakkailemaan seuraavan päivän kotiinpaluuta varten.