Kiireettömien aamutoimien jälkeen viimeistelimme pakkaamisen ja lähdimme kohti rautatieasemaa. Hotellin respassa ollut mukava mies hyvästeli meidät ja toivotti hyvää loman jatkoa.
Tallustelimme Antón Martin -metroasemalle ja ajoimme Atocha Renfen -päärautatieasemalle. Ensimmäisellä näkemällämme taululla ei ollut lainkaan meidän junaamme ja laitureille olisi pitänyt kulkea lentokenttämäisen turvatarkastuksen läpi. Päätimme käydä alemman kerroksen infossa kysymässä oikeaa laituria.
Infossa oli pieni jono odottamassa vuoroa ainoalle miehitetylle tiskille. Hetken kuluttua sivussa istunut nainen katsoi jonoa ja lampsi kyllästyneesti miehittämään toista tiskiä. Pari kyselijää hoitui nopeasti ja sitten oli meidän vuoromme. Kysymykseen junamme lähtöpaikasta tuli vastaus: ”Ulos ja vasemmalle”. Tarkentava kysely sai saman vastauksen isommalla voluumilla ja aimo annoksella kyllästymistä.
Tällä tietomäärällä rikkaampina kiersimme asemahallia vasemmalle. Bongasimme pienestä monitorista metromaisten porttien vierestä oikean kellonajan ja kohteen Cartagena. Porttialue oli niin erilaisen näköinen kuin yläkerrassa näkemämme valtaisalla näyttötaululla varustettu lähtöaula, että jatkoimme eteenpäin seuraavan suuren näyttötaulun luo – jossa ei niinikään ollut junaamme listattuna.
Palasimme pienen monitorin lähistöllä olleelle tiskille, jonka takana oli kähärätukkainen rouva. Näytimme lippuamme ja kysyimme mistä juna lähtee. Ystävällisen rento rouva sanoi espanjaksi, että ”tästähän se”. Sitten hän kirjoitti lippuumme mihin aikaan meidän pitäisi tulla takaisin hänen tiskinsä luo.
Etsiskelimme hetken kivaa kuppilaa sekavalta ja jotenkin ankean oloiselta asemalta heikolla menestyksellä. Tyydyimme nappaamaan kupposet pystybaarimaisessa snack-baarissa. Varikkopysähdyksellä huomasimme todella harvinaisen seikan – vessa oli tämän aseman siistein ja viihtyisin paikka. Sai siitä ilosta tosin myös hieman maksaakin.
Olimme takaisin kähärätukkaisen rouvan tiskin jonossa jo ennen hänen kirjoittamaansa aikaa. Humoristinen rouva tervehti meitä ”taas”. Hän päästi meidät ohi porttien ja ohjeisti laskeutumaan alakertaan ja istumaan odottamaan kuulutusta Cartagenaan. Kerrosta alempana olimme vielä raiteiden yläpuolella olevassa odotustilassa.
Junan lähtöajan lähestyessä alkoi porukkaa kertyä juuri valitsemamme istuinryhmän alueelle. Rouvakin tuli pienen tiskin taakse ja hetken kuluttua kuulutettiin Cartagenaan menevä juna. Laskeuduimme laiturille junan juuri saapuessa. Pienen jonottelun jälkeen pääsimme vaunuumme ja varaamillemme paikoille.
Alkumatkalla maasto oli todella tasaista ja junakin kulki tasaisesti vaikkei todellakaan ollut mitenkään verrannollinen japanilaiseen luotijunaan. Loppumatkasta maasto muuttui kukkulaisemmaksi ja raiteet mutkittelivat hidastaen junan kulkua. Lisäksi raiteiden kolkotus alkoi kuulua selvästi.
Juna pysähtyi Murcian asemalla melkein vartin myöhässä. Ilmastoidussa junassa ei lämpö tuntunut ennen kuin tuli istumaosaston ovista vaunun ilmastoimattomaan eteiseen. Silti astuminen junasta aurinkoiselle asemalaiturille oli melkoinen shokki. Lämpöä oli varmasti lähempänä 40 astetta eikä tuullut lainkaan.
Aseman edustalla oli melkoinen liikennekaaos. Juhan odotellessa laukkujen kanssa kävi Nina etsimässä meitä vastaan tulleen Sergion hänen antamiensa auton tuntomerkkien perusteella. Mukava nuori mies laittoi laukkumme farmari-Peogeotin peräkonttiin ja lähti kuskaamaan meitä vuokraamallemme asunnolle.
Sergion englanti oli nätisti sanoen surkeaa, mutta hän yritti kovasti ja oli erittäin ystävällinen. Saimme selvää olennaisimmista asioista. Ajo pikkukaupungin toisella laidalla olevalta asemalta vastakkaisella puolella olevalle asunnolle kesti kymmenkunta minuuttia.
Asuntomme Apartementos Amanecer on siisti kaksio hiukan Murcian keskustan ulkopuolella. Sergio näytti miten kaikki toimii ja antoi vinkit helpoimmista tavoista liikkua. Hän myös lupasi, että joko hän itse tai hänen isänsä tulee hakemaan meidät lähtöpäivänä. Hänen isänsä ei kuulemma puhu englantia.
Sergion lähdettyä katsoimme mitä tarvitsisimme asuntoon ja suuntasimme parin korttelin päässä olevaan Mercadona-supermarkettiin, jonka olimme bonganneet kartalta aiemmin. Keräilimme hyvinvarustellusta kaupasta kärryllisen tavaraa, jotka roudasimme asunnolle. Ilmastointi oli viilentänyt kämpän mukavasti kauppareissumme aikana. Kotiuduttuamme kunnolla laitoimme illalliseksi herkullisen salaatin kaupan antimista.