Kotiin + Loppusanat

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2007 melkein

Heräsin tuskaisen hikisenä muovitetulta sängyltä. Koska olin tottunut heräämään saksalaisen aikaisiin aamutoimiin, niin sain odotella melko kauan ennenkuin mitään tapahtui. Olin ehtinyt haukata vain pari palaa saamastani aamiaissämpylästä, kun huoneeseen tuli nuori hoitaja ottamaan verta. Pääsin lopettelemaan aamiaisen pari uutta reikää käsivarressani.

Sitten oli aika poistaa kuljetussiteet. Poistaessaan siteen ahterissani olleesta laskeutusmisvammasta hoitaja totesi ”tämäkin näyttää hyvältä”. Kysäisin ”entäs haava”. Paikalle saapunut lungin oloinen kirurgi katseli minua ja haavojani todeten, ettei ollut syytä pitää minua enää sairaalassa. Koska Saksasta ei ollut annettu mukaan röntgenkuviani, niin lääkäri määräsi otettavaksi vielä kuvat selkävammastani. Sain luvan mennä suihkuun.

Varoenkin tehtynä suihku tuntui taivaalliselta viikon tauon jälkeen. Olihan minua muuten pesty, mutta hiukset sain puhtaaksi vasta nyt ja kyllä suihku aina voittaa märällä rätillä lääppimisen. Kuivateltuani laitettiin uudet huomattavasti saksalaista pakkaustekniikkaa kevyemmät siteet.

Olin juuri sopivasti ehtinyt pukeutua omiin vaatteisiini, kun minut noudettiin röntgeniin. Kuvien ottamisen jälkeen palasin huoneeseeni. Sain hoitajalta lääkärin kirjoittaman reseptin kipulääkityksestä ja luvan lähteä. Soitin Ninalle, joka tuli hakemaan minut ja tavarani kotiin.

Loppusanat

Tämä oli varsin erilainen ja toivottavasti ainutkertainen lomakokemus. Tapasin paljon hienoja ja ystävällisiä ihmisiä, joihin en olisi muuten varmaan koskaan tutustunut. Jos se olisi ollut mahdollista ilman kipua ja pysyviä vammoja, niin se olisi ollut yksi antoisimmista reissuistani koskaan.

Vaikka suurin osa paranemiseeni myönteisesti vaikuttaneista ihmisistä ei koskaan lue tätä kertomusta niin haluan silti sanoa kiitokset rakkaalleni Ninalle, vanhemmilleni ja tyttärilleni sekä läheisille ystävilleni korvaamattoman arvokkaasta läheisyyden tunteesta.

Lisäksi haluan kiittää erästä tiettyä anestesialääkäriä, Lübeckin yliopistollisen keskussairaalan superystävällistä henkilökuntaa ja erityisesti SOS Internationalin loistavaa Suomi-ryhmää, jonka ansiosta en jäänyt yksin ongelmieni kanssa ja pääsin nopeasti kotiin.

Yrittäessäni puhelimitse Saksasta saada vakuutusyhtiöltäni (If) jotain selvyyttä turhaannuin sen verran, että olin jo valmis vaihtamaan yhtiötä palattuani kotiin. Onneksi SOS-palvelu hoiti asiani mallikkaasti. Palattuani kotiin asioin jälleen suoraan vakuutusyhtiön kanssa. Pienen kakistelun jälkeen lähtivät asiat luistamaan.

Vakuutusyhtiö päätti tuoda romun Saksasta kotiin, koska poliisin ottamista kuvista ei saanut mitään selvää. Tämä johtui siitä, ettei viherkynttilä osannut lähettää kuvia sähköpostina vaan oli tulostanut ja faxannut ne vakuutusyhtiölle!? Nämä kuvat otin raadon saavuttua Yamaha Centerin varastoon:

Tapaustani hoitanut vakuutustarkastaja osoittautui erittäin reiluksi. Sain varustellusta pyörästäni hyvän korvauksen ja tingittyä uuden hintaa sen verran, etten joutunut laittamaan killinkiäkään väliin hankkiessani tuoreen FJR:n.

Kävin syksyllä omatoimisesti seurannassa Leppävaaran Diacorissa. Lääkäri (motoristi hänkin) lähetti minut kyljen ja selän kuvaukseen röntgeniin sekä ulraäänikuvaukseen edelleen kipeän nilkkani takia. Tuloksista selvisi miten onnekas olin ollut. Lübeckissä ei oltu havaittu, että olin murtanut kuusi kylkiluuta oikealta puolelta. Oli pienoinen ihme, ettei vaurio aiheuttanut minulle ilmarintaa viimeistään lennolla kotiin. Marraskuussa kävin muutaman kerran fysikaalisessa hoidossa nilkassa olleen sitkeän jännetuppitulehduksen takia. Nilkan parannuttua olen toipunut täydellisesti.