Kelvollisen aamiaisen jälkeen jätimme idyllisen, mutta henkilökunnaltaan kalsean hotellin. Pilvinen keli ei näyttänyt sateiselta ja aamu oli melko lämmin. Suunnistimme pohjoiseen kohti Puttgardenia. Matka sujui melko reippaasti – vain yksi hidastava tietyö tällä kertaa.
Ostimme liput lautalle ja meidät ohjattiin odottamaan sisäänajokaistalle. Edessämme oli vain yksi toinen moottoripyörä ja sen kyydissä suomalaispariskunta. Odottelimme hetken aikaa koneet käyden, koska lauttaa lastattiin. Taaksemme tulleet motoristit sammuttivat koneet ja riisuivat kypäränsä. Hetken päästä meille selvisi syykin. Lastaus loppui ja lautta lähti. Taaksemme pysäköineet selvästikin tiesivät, että mopot otetaan ensimmäisten joukossa sisälle. Odotellessamme seuraavaa lauttaa juttelimme suomalaisten kanssa ja hetken kuluttua seuraamme liittyi vielä yksi suomalaismotoristi. Aika kului rattoisasti ja pian seuraavan lautan lastaus alkoikin.
Päräytimme laivaan ja pysäytimme yhden moottoripyörien kiinnitystä varten valmiina olevien hihnojen kohdalle. Pyörän tukijalka alas, kanteen kiinnitetty hihna satulan yli kiinni toiselle puolelle kanteen ja homma oli valmis alta puolen minuutin. Ylitys Rødbyyn kestää kolme varttia. Katsastimme huviksemme laivan myymälän ja sitten kippasimme teen/kahvin, jonka jälkeen olikin jo aika palata autokannelle.
Ajoimme loppumatkan Köpikseen yhden pysähdyksen taktiikalla. Tauko oli sekä mopon että matkalaisten tankkaamiseen. Katkarapuvoileivät olivat mukava välipala. Koska reitti kulki koilliseen, niin sivutuuli retuutti vaihtelevalla voimalla koko matkan. Tanska on todella tasainen ja puita ei ole paljon tuulen tiellä. Nekin ovat kaikki kallellaan kohti itää johtuen jatkuvasta tuulesta Atlantilta.
Hotellimme oli Cabinn Scandinavia. Okei, nimi olisi pitänyt tajuta varoitukseksi. Huoneet ovat kuin laivan hytit – kirjaimellisesti. Jopa Colmarin murkkuhotellin huone oli suurempi. Hotellin sijainti on ihan passeli, mutta silti hinta oli melkoinen hytistä, joka ei edes seilaisi meitä minnekään. Puhelinkopin kokoinen kylppäri oli jopa törkyinen. Emme todellakaan ymmärrä millä ilveellä hotellilla on kolme tähteä. CabInn hotellien motto ”Sleep Cheap In Luxury” on monella tapaa harhaanjohtava.
Lähdimme kiertelemään kaupungille ja talsimme kierroksen keskustan pohjoisosassa. Kurkkasimme myös Rosengorgin linnaa ensin avoimesta henkivartiokaartin harjoitusalueen portista, jonka sisäpuolella tallusteli vartija. Kuvasimme linnaa harjoituskentän yli. Juha seisoi hetken toinen jalka porttilinjan sisäpuolella ja vartija käski astumaan ulkopuolelle saaden tärkeilystään palkakseen hitaan katseen. Huvittavinta oli, että viereisen puiston puolelta on täysin avoin pääsy linnalle. Kävimme myös kuvaamassa karhunkarvapipoisen vartijan Amalienborgin linnan aukiolla.
Kuljimme rantaa takaisinpäin ja päädyimme Nyhavnin kaijalle. Söimme grillibuffetista yhdessä alueen lukuisista ravintoloista. Kohtuullisen suurten annosten jälkeen jatkoimme patikointia Strøgetillä eli Euroopan pisimmällä kävelykadulla kulkien sen päästä päähän. Kävimme vielä Tivolissa katselemassa illanviettoa ennen paluuta hotellille.
Poistuessamme Tivolin pääportista ihmismassassa Ninan eteen osui pari hilpeässä mielentilassa olevaa nuorta brittimiestä. Toinen kysyi hiukan sopertaen: ”Tiedätkö missä on Tivoli?” Nina katsoi poikaa hetken hitaasti ennenkuin tajusi kaverin olevan tosissaan. Sitten hän näytti taakseen sanoen: ”Suoraan edessäsi.” Me molemmat sekä poitsun kaveri repesimme.
Hetkittäin uhkaavan tummista pilvistä huolimatta sää oli poutainen koko päivän. Patikointi alkoi jo tuntua jaloissa. Kohdalle osui polkupyöräriksa, joka oli juuri jättänyt edelliset kyytiläiset. Kysäisimme josko kuski veisi meidät hotellille, jonka sijainnin näytimme hänelle kartastamme. Kaveri myöntyi heti, joten annoimme hänen tehdä jalkatyön puolestamme. Perillä kaveri kysyi mistä olemme ja kertoi olevansa kotoisin Chilestä. Katselimme vielä jonkin aikaa telkkaa hytissämme ennen sammahtamista.
