Hotelli Präsidentin aamiainen oli todella hyvä. Masut täynnä lähdimme Münchenistä kohti länttä. Teimme matkaa pilvettömältä taivaalta kuumasti porottavassa auringonpaisteessa. Alkumatkan moottoritieosuuden jälkeen reitti halkoi baijerilaista maaseutua. Nina bongaili nutrianruskeita lehmiä ja moottoripyörän kyydissa niiden läheisyyden havaitsi näkemisen lisäksi toisellakin aistilla.
Kurvasimme etelään ja lähestyessämme Alppeja pysähdyimme lounaalle pieneen gasthausiin keskellä maaseutua. Olimme saapuessamme ainoat asiakkaat. Yksinäinen matkalainen saapui melkein heti jälkeemme ja hetkeä myöhemmin selvästikin yksi vakioasiakas. Kiireetön ilmapiiri ehti vaihtua hitaan puolelle ennenkuin ruoka saapui. Ninan leike ei oikein maistunut, mutta Juhan hyvänmakuisesta – joskin kielen takia tunnistamattomasta – annoksesta riitti molemmille.
Puolimatkan kohteemme oli ”uuden joutsenen kivi” eli Neuschwansteinin linna. Se useimmille tuttu Disneyn piirretyn Prinsessa Ruususen linnan esikuvana. Saavuimme linnalle ennen kello kahta. Lippuluukulla meille selvisi, että yksittäiset matkailijat eivät pääse linnaan ja seuraava englanninkielinen kiertue olisi lähtenyt vasta kahden tunnin päästä. Erillisiä audio guide -laitteita käyttävä kiertue olisi lähtenyt ennen kolmea, mutta laitteita ei tietenkään ole englanniksi, koska englanniksi ja saksaksi on varsinainen opaskierros. Tämä käsittämättömän typerä järjestely ja kierroksen lyhyt kesto (puoli tuntia) sai meidät jättämään väliin käynnin linnassa sisällä.
Pähkäiltyämme hetken vaihtoehtoja nousimme bussiin, joka vei meidät todella kapeaa tietä vuorenrinnettä ylös Marien sillalle. Silta ylittää rotkon, joka kulkee linnan takana. Sieltä on loistava näköala linnalle ja tasangolle sen edustalla. Räpsimme kuvia jonkin aikaa ja palasimme sitten vuoren juurelle. Olimme jälleen matkalla ennenkuin opaskierros olisi lähtenytkään.
Pidimme tee/kahvitauon erään gasthausin kahvilassa ja jatkoimme sitten kohti Bodenseetä. Vuorille oli kertymässä tummia pilviä, mutta ilma ei silti tuntunut viilentyvän. Reitti vei hetkittäin aivan käsittämättömästi kiemurtelevia teitä kohti Itävallan rajaa. Välillä tuntui kuin ajaisimme suoraan synkkien pilvien alle ja seuraavassa hetkessä ne olivat jäämässä taakse. Koko ajan tiet muuttuivat myös pienemmiksi. Yhtäkkiä tien vieressä oli kyltti: ”Itävaltä, 1 km”. Keskellä metsää ei ollut mitään muuta näkyvää valtion vaihtumisesta. Viimeinen etappi taivallettiin puolentoista auton levyistä asfalttitietä, joka kiemurteli vuoroin alas ja ylös vuoren rinnettä.
Hotelli Schönblick roikkuu puoliksi kuin tyhjän päällä ruohikkoisella rinteellä. Alapuolella järven rannalla on Bregenzin pikkukaupunki. Järven saksankielinen nimi on Bodensee, mutta melkein useimmin se tunnetaan nimellä Constance-järvi. Saavuimme perille aivan loistavalla ajoituksella, koska juuri saatuamme laukut sisälle hotellin aulaan puhkesi raju ukkoskuuro. Hotellin nimen kirjaimellinen käännös on ”kaunokatse”, mutta se tarkoittanee näköalaa – joka on mahtava. Huoneemme – siis olohuoneen – parvekkeelle johtavan lasiseinän läpi avautui esteetön näkymä yli koko järven.
Päätimme hyödyntää heti hotellin uima-allasta. Olimme ainoat pärskyttelijät paikalla, joten saimme iloitella vapaasti. Sitten olikin jo illallisen aika. Meillä ei ollut pöytävarausta ikkunapaikoille, koska emme tienneet tarvitsevamme varausta. Hovimestari kuitenkin osoitti meille pöydän terassille johtavan oven vierestä. Sadekin oli jo loppunut ja meillä oli aivan upea aitiopaikka katsella auringonlaskua raikkaassa illassa nauttien samalla loistavan hyvästä illallisesta. Ihailimme vielä järven rannan kaupunkien valoja huoneemme parvekkeella ennen nukkumaan käymistä.
