Pikataival

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2009Avainsanat ,

Kaihtimien nostaminen paljasti pilvettömän taivaan. Aamiaisen jälkeen pakkasimme takapihan auringossa kuumentuneen pyörän kehitellen ensimmäiset hiet. Olimme päättäneet jättää väliin yhden lyhyen etapin ja varanneet hotellin Pariisista kolmeksi yöksi. GPS sai valita täysin vapaasti, koska matkaa olisi yli 300 kilometriä. Ei sinänsä paljon, mutta aivan tolkuttoman pitkä ja kuuma päivä pikkutievaihtoehdolla.

Päästyämme moottoritielle alkoikin ajoviima helpottaa oloa. Juha teki mielessään ”käännöksiä” alkumatkan kylteistä: ”kipuväli” (Le Vallée de l’Ouche) ja ”punikkilinna” (Château de Commarin). Kivuttuamme ylös Dijonin laaksosta ajelimme laakeilla tasangoilla hiukan rempovassa sivutuulessa pitäen tuttua rekanohitusnopeutta. Saapuessamme hiukan suojaisempiin maisemiin Juha nosti nopeutta pitäen kiltisti suurinta sallittua.

Vasta nyt tulikin reissun ensimmäinen maksullinen tie. Siirtyessämme moottoritielle A6 piti poimia mukaan lippu automaattiportista. Tunnin kuluttua lähdöstämme pidimme jaloittelu-, juoma- ja kroissanttitauon levähdyspaikalla nimeltään Aire de Maison Dieu (suora käännös: Jumalan talon alue). Ollessamme lähdössä vaihdoimme muutaman sanan viereemme pysäköineen italialaisen motoristipariskunnan kanssa. He olivat menossa Normandiaan.

Varjoon parkkiin

Hiukan vajaa puolitoista tuntia myöhemmin pysähdyimme tankkaamaan sekä meidät että pyörän. Tällä kertaa levähdyspaikan nimi oli Aire de Darvault. Juha ajoi ensin suoraan bensa-asemalle vain huomatakseen, ettei sieltä saanut ajaa takaisin ravintoloita sisältävän rakennuksen luo. Olimme juuri lähdössä kävelemään kohti ravintolataloa nähdessämme edellisellä stopilla tapaamamme italialaiset talon edessä. Juha ja italomies vaihtoivat sotilaallisen tervehdyksen parinsadan metrin etäisyydeltä – naiset vilkuttivat. Mies teki vielä eleen kertoen kankkujen puutumisesta ennen kuin he menivät sisälle.

Astuessamme pääovista olivat italialaiset jo kadonneet johonkin levähdysalueen ravintolatalon useista ruoka- ja juomapaikoista. Valitsimme moottoritien ylittävällä sillalla olevan buffet-ravintolan. Keräilimme alkusalaatit ja valitsimme molemmat paellan lämpimistä ruoista. Söimme rasvaista riisimössöä puhtaasti energiatarpeen tyydyttämiseksi. Kupposten jälkeen olimme taas valmiit tien päälle.

Melkein heti lounastauon jälkeen Juhan teoria tuli jälleen todistetuksi; pariisilainen ajotapa näkyy 70 kilometrin säteellä kaupungin keskustasta. Jopa moottoritiellä autot alkoivat ryhmittyä tiukkoihin väleihin ja tehdä ohituksia, jotka eivät auttaneet mitään. Varttituntia myöhemmin maksullinen osuus motaria loppui. 215 kilometriä maksoi 9,90. Ajelimme loppumatkan Best Western Bercy Rive Gauche -hotellille sukkuloiden muiden mukana. Pariisissa tila otetaan ja sitä ei kukaan pane pahakseen – tien tukkijoista ei pidetä.

Nina kävi jälleen hoitamassa sisäänkirjautumisen ja sai erittäin mukavalta respan tytöltä lupauksen ilmaisesta tallipaikasta, jos saisimme pyörän nurkkaan viemättä autopaikkaa. Saimme myös sisäpihan puoleisen huoneen, koska huomasimme miten ilta-aurinko paistoi kadunpuolen ikkunoihin. Asetuimme taloksi ja päätimme käyttää illan reissun vielä avointen päivien varaamiseen. Kävimme alakerran baarissa vain huomataksemme sen olevan suljettuna kuulemma toimitusvaikeuksien takia – mitä se sitten tarkoittaneekin. Respatyttö laittoi meille kuitenkin kupposet, joita hörppiessämme naputtelimme läppäriä surffaten hyvin toimivalla nettiyhteydellä. Juotuamme kupposet, joista tyttö ei ottanut maksua, palasimme huoneeseen jatkamaan suunnittelua.

Varattuamme hotellit reissun viimeisille avoinna olleille päiville olikin jo illallisaika. [singlepic id=1680 w=80 h=60 float=right]Kävelimme pari korttelia varsin etnisessä ja rauhallisessa naapurustossamme respan suosittelemaan kuppilaan nimeltään Au Bon Coin Café (Hyvän nurkan kahvila). Tarjoilijanainen oli täydellinen pariisittaren stereotyyppi ja keittiössä hääri sysimusta mies. Söimme maukkaat alkusalaatit ja pääruokana ihan kelvolliset, joskin kuivahkot meritaimen-annokset. Jälkkäriksi puolitimme mansikkaleivoksen. Myöhäisillan lepäilimme hotellilla.