Päivä kului pikkuhiljaa pakkaillessa jo aiemmin valitut kamppeet sivulaukkuihin. Tarkalleen ottaen sivulaukkujen sisäkasseihin. Jälleen kerran ihmettelimme miten niin vähän tavaraa voi viedä niin paljon tilaa. Tarkalleen kello neljä lähdimme kotoa. Parkkipaikalla helteessä seisovan pyörän mittari näytti 33 astetta, kun valmiiksi nihkeinä lähdimme kohti satamaa. Matkamittarin alkulukema oli 16119.
Ajoviima viilensi mukavasti kruisaillessamme kaikessa rauhassa kohti tuntematonta. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt Vuosaaren uudella satama-alueella. Finnlinesin sekavalta nettisaitilta lukemamme ohjeen mukaisesti seurasimme Gatehouse-kylttejä, kunnes näimme autojonon odottamassa check-in-porttien edessä. Pysähdyimme Harley-Davidson Muscle-mallisen pyörän järeän takarenkaan taakse ja odottaminen alkoi.
Sataman suunnittelija oli ilmeisesti ensin unohtanut, että laivoille saattaisi olla tulossa myös muitakin kuin rekkoja. Ajoneuvolla matkaavien check-in portin edessä oli vajaa parisataa metriä viiden kaistan levyistä tilaa kadulta sisään tulevan yhden kaistan levyisen pullonkaulan jälkeen. Odotellessamme juttelimme HD-kuskin sekä enemmänkin viereemme parkkeeranneen Goldwing-pariskunnan kanssa. Ennenkuin tarkistus alkoi kuudelta – puoli tuntia myöhässä – niin kadulla oli jo puolen kilometrin jono odottamassa pääsyä pihan puolelle.
Tottakai osuimme siihen check-in jonoon, joka kulki puolet hitaammin kuin viereinen. Onneksi viileä merituuli helpotti helteessä jonottamista. Vuoromme tuli aikanaan ja saimme läjän luottokortin kokoisia lappuja sekä mopon pleksiin teipillä kiinnitettävän lapun, jossa luki kohdekaupunkimme. Portista pääsi kaksi kertaa leveämmälle ja pitemmälle odotusalueelle.
Tällä puolella odottelua kestikin enää vähemmän aikaa. Viereemme ajoi pari sataman pikkupakettiautoa keltaiset vilkut katolla välkkyen. Vaikka seisoimme kaupungin nimi pleksissä sillä kaistalla, johon meidät oli ohjattu, niin paketeerista noussut nuori satamavirkailija kysyi olimmeko menossa Travemündeen. Vaikka teki mieli hämmentää kaveri sanomalla eikun Rostock niin myönsimme.
Moottoripyörät ensimmäisinä odottavat jonot viitattiin seuraamaan toista pakettiautoa. Se kierteli satamaa liki kilometrin ennenkuin ohjasi jonon M/S Nordlinkin kannelle. Pyörät ohjattiin todella hyvin ja selkeästi pysäköimään vierekkäin kannessa tasaisin välein olevien kiinnikkeiden väliin. Pyörien alle tarkoitettuja kiiloja sekä yllättävän puhtaita kiinnitysliinoja oli runsaasti saatavilla ja hetkessä olivat mopot tukevasti kiinni kansimiesten auttaessa tarvittaessa. Ylempi autokansi jäi lähes tyhjäksi ja Nina kuulikin kansimiesten kyselevän toisiltaan oliko tässä kaikki. Ilmeisesti kesäsesonki oli jo päättymässä.
Puoli kahdeksalta olimme hytissämme valmistautumassa illalliselle. Koska tarjoilu alkoi kahdeksalta, niin meillä oli hetki aikaa istua baarissa janoa sammuttamassa ja maisemia ihailemassa. Finnlinesin buffet ei monipuolisuudessa pärjää Ruotsinlaivojen kulta-ajoille, mutta ruoka on hyvää. Hyvän ja enemmän kuin riittävän illallisen jälkeen vierimme ulos ravintolasta. Nina kävi vielä tarkistamassa laivan minikokoisen putiikin Juhan suunnistaessa hyttiin.
Vietimme iltaa hytissä Juhan kirjoitellessa blogia ja Ninan suomentaessa tulostamaansa saksankielistä ravintolan ruokalistaa sanakirjan avulla. Muuten se onnistuikin melko hyvin, mutta se miten turskankieltä tarjotaan hillomunkin kanssa jäi arvoitukseksi.