Hotellin aamiainen oli hyvä eli tarjolla oli myös oikeita croissantteja eikä mitään ylimakeita hilloversioita. Harmaasävyiseltä taivaalta tipahteli muutama pisara lähtiessämme, mutta nekin loppuivat melko nopeasti.
Ajoimme ensin muutaman kilometrin Annecysta länteen katsomaan Gorges du Fier -rotkoa. Fier on kokonaisuudessaan liki 72 kilometriä pitkä railo Alppien juurella. Komeimmillaan sen on juuri Annecyn lähellä, jossa veden aiheuttama eroosio on kaivanut kalkkikiveen upeat rotkot. Ihmeteltyämme aikamme luonnon arkkitehtuuria, joimme vielä kupposet ennen matkan jatkumista.
Tarkoituksemme oli kulkea pitkin Geneve-järven pohjoisrantaa, joten aikaa säästääksemme puhalsimme moottoritietä Sveitsiin aurinkoiseksi muuttuneessa säässä. Huvittavaa oli, että moottoritiellä edessämme sattui ajamaan sama saksalainen motoristipariskunta, joka oli edellispäivänä majoittunut hotelliimme samaan aikaan kanssamme.
Raja-asemalla piti ostaa käkikellomaan moottoritietarra. Ohitimme vielä Geneven motaria ennen kuin pudottauduimme näköalareitille järven rantaan. Ajelimme jonkin matkaa etsiskellen lounaspaikkaa. Pysähdyimme todella hienon ravintolan luo paria minuuttia vaille kaksi. Ravintolan terassi oli täynnä ruokailijoita eikä sisälläkään montaa tyhjää pöytää ollut. Marssimme sekaan ajoreleissämme ja saimme kuulla keittiön sulkeutuneen kello kaksi. Niinpä tietysti.
Järven rannassa ei oikein tuntunut ravintoloita pahemmin olevan, joten päätimme jatkaa moottoritietä Lausanneen. Se on riittävän suuri kaupunki, jotta ruokaa saa myös varsinaisen lounasajan ulkopuolella. Perillä keskustassa yritimme ensin yhtä ravintolaa, jonka keittiö oli kuulemma auki. Tarjolla olisi kuitenkin ollut vain burgereita, joten jatkoimme patikointia.
Läheiseltä kävelykadulta löytyi pihviravintola Churrasco, jonka ystävällinen henkilökunta ja mukava ilmapiiri miellyttivät. Aivan pihvinälkä meillä ei ollut, mutta reilut salaatit grillatuilla kanasuikaleilla olivat todella maukkaat ja täyttävät.
Jatkoimme järven rantaa katsellen Veveyn kaupungin lähellä olevia upeita Lavaux’n viinitarhoja, jotka ovat istuttaneet rinteille keskiaikaiset munkit. Kruisailimme vielä Montreux’n läpi edestakaisin ja laitoimme parkkiin Grand Hotel Suissen lähelle. Patikoimme hetken rannan kävelykatua ja kävimme sitten Palace hotellin brasseriessa kahvilla. Tarjoilu on niin tyylikkään verkkaista, ettei sinne kannata millekään hätäiselle hörpylle mennä.
Palatessamme mopolle näkyi järvellä lähestyvä valtaisa sadealue. Lähdimme ripeästi ajamaan pohjoiseen järvestä poispäin jättäen tummat pilvet taaksemme. Edessä kohoavien vuorten päällä makasi toinen uhkaavan tumma pilvilautta. Maisema näytti todella veikeältä, kun auringossa kylpevien tasaisten niittyjen takana oli synkkä ja pilvinen vuorimaisema. Ne olivat kuin Sormusten Herran Kontu ja Mordor vierekkäin.
Hôtel Restaurant le Gruyérien sijaitsee Morlonin (oikeasti) kylässä. Viehkeästä talosta huokui heti hyvä ilmapiiri. Meidät otettiin erittäin hienostuneen ystävällisesti vastaan ja mopo sai oman tallin. Illallisaika oli jo alkamassa ja ravintola alkoi kuhista, joten heti sisään kirjautuessamme teimme pöytävarauksen. Me saimme todella hienon ja varaamaamme suuremman huoneen.
Kotiuduttuamme olikin aika siirtyä illalliselle. Ruokalista lyhyys ja hintataso vahvistivt entisestään käsitystä hienostuneesta hotelliravintolasta. Illallinen olikin todellinen gourmet-kokemus. Tilasimme molemmat tournedos-pihvit – Nina sellaisenaan ja Juha talon tapaan sinappikastikkeella. Tarjoilu hoidettiin eleganssilla, jota ei näe aina edes Michelin-tason ravintoloissa. Silti kaikki oli välitöntä ja teeskentelemätöntä.
Ruoka oli aivan fantastisen hyvää. Liha oli suussasulavan mureaa ja kaikki lisukkeetkin aivan loistavia. Nautimme vielä jälkiruoiksi sesongin mukaisen vadelmaunelman, jossa oli vadelmaa kaikilla mahdollisilla tavoilla. Fantastinen tapa päättää hieno päivä.