Aurinko valaisi panoraamaikkunat ja heräsimme jälleen ennen kännykän pimputusta. Aamiaisen tarjonta oli Juhan mieleen, mutta Nina ei uskaltanut syödä kotitekoista jugurttia ja hedelmävalikoima oli ”hiukan” rajallinen.
Päivä oli puhtaasti siirtymäetappi ilman tähtinähtävyyksiä. Koska meillä ei ollut kiire minnekään, laitoimme GPS:n välttelemään valtateitä. Tahti oli tuttua; kylä 50 km/t, kantatie 100 km/t, risteys 70 km/t, kantatie 100 km/t, kylä 50 km/t jne jne. Metsän keskellä hetkittäin kulkeneet nopeat osuudet olivat ainoa viilennys jälleen kolmeakymppiä takovassa helteessä.
Maisema vaihteli alkumatkan kumpuilevasta loppumatkan tasamaahan. Ohitimme jälleen vierailematta jo viime kesänäkin ohittamamme Kasselin, jonka kuulemma hieno vesielementtejä sisältävä puisto on jo saanut meiltä lempinimen ”Kasselin vesieste”.
Pidimme ensimmäisen tauon vasta Göttingenissä. Olimme aiemmin vierailleet kaupungissa ja mieleen oli jäänyt hieno konditoria Cron & Lanz. Parkkeerasimme kävelyalueen reunaan meille ennestään tuntemattomaan osaan keskustaa. Pienen kierroksen jälkeen alkoivat paikat näyttää tutuilta ja konditoria löytyi. Nautimme syntisen nannat kakunpalat hyvän kahvin kanssa.
Matka jatkui epätasaista tasatahtia. Päätimme lykätä lounasta ja syödä suolaiset välipalat. Pysähdyimme noin varttia vaille kaksi siistin näköisen gasthausin edustalle, jonka ovi oli auki. Saatuamme kypärät pois päästä kuulimme kuinka gasthausin ovi nykäistiin kiinni ja oveen ilmestyi lappu, joka kertoi paikan olevan kiinni kello 14 – 17 välisen ajan. Niinpä tietysti.
Toinen yritys tehtiin pienessä konditoriassa Peinessä. Nina natusti pizzaleivän palasen ja Juha täytetyn sämpylän. Kahvi oli niin pahaa, että se jäi meiltä juomatta. Sitten olikin enää lyhyt pyrähdys perille Wienhauseniin.
Hotel am Kloster on aivan valtavan söötti kokoelma pieniä taloja pittoreskilla asuinalueella aivan luostarin vieressä. Respa oli lukossa, mutta kahvilasta tuli heti todella mukava mies hoitamaan sisäänkirjautumisen. Saimme erittäin siistin ja nätin huoneen varustettuna kookkaalla ja modernilla kylpyhuoneella.
Virkistäydyttyämme ensin pikasuihkuilla. Sitten istahdimme kahvilan terassille, jota varjostivat suurten puiden lehvistöt. Päivän kakkuteema jatkui mussuttaessamme jo toiset syntisen hyvät kakunpalat ja jälleen todella hyvän kahvin kanssa. Ninan valitessa palaansa ystävällinen tarjoilija antoi hänen maistaa stachelbeere-marjaa, koska kukaan kahvilan henkilökunnasta ei tiennyt mikä se on englanniksi. Se on muuten karviainen eli englanniksi gooseberry.
Juha kysyi ravintolasuositusta meidät sisäänkirjanneelta tarjoilijalta. Hän ehdotti alle sadan metrin päässä olevaa Mühlengrund-panimoravintolaa ja suositteli tekemään pöytävärauksen, koska ravintola on kuulemma usein täynnä.
Kahvittelun jälkeen teimme pienen kävelylenkin todella kauniissa kyläyhteisössä. Aloitimme kierroksen käymällä tekemässä pöytävarauksen panimokrouvissa. Sen pihalla meitä tervehti iloisesti tuhti rouva syli täynnä terassituolien istuintyynyjä. Varasimme pöydän seitsemäksi ja rouva sanoi asian olevan sillä selvä. Mitään nimeä ei kysytty eikä muutakaan tunnistetta annettu.
Kävimme myös luostarin ovella, jossa jo shopin sulkenut rouva avasi meille oven. Viimeinen opastuskierros luostariin oli jo mennyt eikä sinne päässyt itse harhailemaan. Kurkkasimme sisään luostarin kyljessä olevaan Mariankirkkoon ennen paluuta takaisin hotellille.
Surffailimme huoneessamme kunnes oli aika lähteä illalliselle. Ravintolassa meidät ohjattiin pieneen kahden pöydän kabinettimaiseen huoneeseen. Mukava ja rento miestarjoilija vaihtoi kielen englantiin selittääkseen meille ruokalistan sisältöä. Sekä Juha että tarjoilija yrittivät omilla puhelimillaan surffaten löytää käännöstä sanalle ”kohlrabi”. Googletuksen tulos oli ”kyssäkaali”.
Päädyimme kuitenkin tilaamaan kanasuikalesalaatit. Ensin saapui keittiön tervehdyksenä pienet leipäpalat, joiden kanssa oli paneroitu kurkunpala ja tomaattisurvosta. Aivan loistavan hyvää. Myös pääruokamme oli odottamaton kulinaarinen nautinto. Salaatin aineksissa oli oikeasti makua ja kanasuikaleet oli grillattu aivan täydellisesti. Talon oma jugurttipohjainen salaatinkastike sopi siihen oivallisesti. Joimme vielä espressot päälle.
Huoneessamme jatkoimme edellispäivien kuvasaaliin käsittelyä. Muuten mukavassa huoneessa oli todella heikko ilmanvaihto. Ötököiden uhallakin raotimme ikkunoita joka puolelta. Hauskana yksityiskohtana oli eteisen ja WC:n valojen toimiminen liiketunnistuksella. Juha ei päässyt edes sänkyynsä sytyttämättä eteisen valoja.