Oli todella omituista ja työlästä herätä sysipimeässä hytissä kännykän pimputukseen. Päästyämme aamiaiselle söimme kuitenkin hyvällä ruokahalulla, koska illallinen oli ollut suolatikkuja.
Hyttiin palattuamme kokeilimme surffailua laivan nettiyhteydellä. Käytimme hytin puhelimesta irroittamaamme johtoa, joka lienee olevan saksalaisten mieleen standardin mukainen. Itse yhteys muistuttaa enemmän vanhaa suojavälinemainosta: ”Melkein kuin ilman.”
Laivassa jouten olemiseen tottui nopeasti ja lounasaika tuli kuin yllätyksenä. Aamiaisesta tuntui kuitenkin kuluneen sen verran vähän aikaa, että tyydyimme molemmat yhteen kierrokseen alkuruokapöydän antimia.
Lounaan jälkeen alkoi hienon ja silti uuvuttavan viimeisen lomaviikon väsymys tuntua. Lepäilimme mukavasti ilmastoidussa hytissä ajoittain torkkuen. Emme olleet katselleet televisiota loman aikana lainkaan ja nytkään emme seuranneet edes olympialaisia.
Kävimme illallisella syömässä edelleen kohtuudella vaikkakin myös jälkiruokia. Hytti kutsui jälleen, koska siellä oli paljon rauhallisempaa kuin yleisissä tiloissa olympialähetyksiä seuraavien joukossa.
