Luksuksesta luostariin

Napin painallus sai ranskalaisten ikkunoiden edessä olevan metallisen säleikön siirtymään syrjään. Deluxe-huoneemme oli todella nimensä veroinen ja siellä olisi viihtynyt kauemminkin. Illan harmaat pilvet olivat kadonneet kokonaan ja ilma oli raikkaan aurinkoinen.

Hotellin aamiainen oli ylivoimaisesti reissun monipuolisin. Ninalle tuotiin jopa gluteenitonta leipää. Huomasimme, että myös aamuväsyneitä liikemiehiä oli ajateltu. Tarjolla oli laaja valikoima poretabletteja. Emme olleet nähneet Mainzista kuin kaupungin laidan, mutta voisimme palata Atriumiin jokin toinen kerta vain rentoutumaan. Tällä kertaa emme hyödyntäneet edes uima-allasta tai kylpyläpalveluja.

Palasimme samalle moottoritielle, jolta olimme kaupunkiin saapuneet. Johtuen reittimuutoksesta, meillä oli pitempi matka seuraavaan kohteeseen kuin alkuperäisen suunnitelman mukaan. Siksi GPS sai valita nopeimman reitin. Etenimmekin pitkin moottoriteitä varsin reipasta tahtia, jota hidastivat vain lukuisat tietyöalueet. Sää oli paras mahdollinen lämpötilan pysyessä aurinkoisuudesta huolimatta alle hellelukemien.

Pidimme tauon eräällä rasthofilla, jossa söimme jäätelöt ja joimme kahvit. Jatkettuamme matkaa jokin Ninan välipalassa aiheutti hänelle huonoa oloa, josta autuaan tietämättömänä Juha ehdotti lounasta seuraavalla tauolla saaden Ninan melkein kippaamaan. Tauko jäi lyhyeksi, mutta onneksi matkaa ei ollut enää pitkälti.

Augustinerkloster on keskellä Gothan pikkukaupunkia luostarin yhteydessä oleva hotelli. Kahvilaa ja hotellin vastaanottoa hoitavat tyttö ja poika eivät tajunneet sanaakaan englantia. Kysymykseen mopon parkkipaikasta Juha sai tytöltä avaimen ja vastakysymyksen: ”Tiedättekö missä se on?” Ennen kuin Juha ehti sorvata mitään nasevaa saksaksi, kahvilassa ollut rouva selitti hyvällä englannilla mistä Juha pääsisi ajamaan sisäpihalle.

Askeettinen huoneemme oli melkoinen muutos edelliseen majapaikkaamme. Tuli mieleen, että jouduimme suorittamaan katumusharjoitusta edellisen hotellin ylenpalttisuudesta. Asiaa ei auttanut sekään, että langaton verkko ei kuulunut huoneeseemme. Kotiuduttuamme kävimme kannettavat tietokoneet mukanamme alakerran kahvilassa juomassa kupposet. Ninan olo oli jo parempi, mutta hän edelleen rauhoitteli vatsaansa vihreällä teellä. Juha pyysi kahvin ja sai lämmintä kuravettä. Kupposia tyhjennellessä käytimme kahvilan langatonta verkkoa.

Surffauksen tuloksena päätimme vierailla vielä yhdessä linnassa. Schloss Friedenstein on TripAdvisorin mukaan Gothan paras – ja ainoa – nähtävyys. Lähdimme ripeästi kiipeämään linnakukkulalle, koska sulkemisaikaan oli enää hiukan yli tunti. Myös linnan shopin lipunmyyjä halusi varmistaa, että tiesimme linnan sulkeutuvan viideltä. Samoin teki yläkerrassa liput tarkistava rouva, jolta piti ostaa lupa ottaa kuvia. Luvasta kertova punainen ranneke kiinnitettiin juhlallisesti kameran kantohihnaan.

Linnan historiallisten asuinhuoneiden läpi piti hiihdellä jättitohvelit kenkien suojana. Upean koristeelliset ja osittain myös kalustetut huoneet olivat todella vaivan arvoiset. Neliön muotoisen linnan toisessa siivessä tohveleista sai luopua. Nähtävää oli edelleen, muttei aivan asuinsiiven luokkaa. Olimme edenneet varsin ripeästi, koska emme tienneet kuinka kauan kierros kestäisi. Pääsimme kierroksen loppuun puolessa tunnissa, joten halusimme palata takaisin ihailemaan asuinhuoneita.

Jokainen paluumatkalla näkemämme vartijarouva huomautti kulkusuunnastamme, mutta saatuaan sille selityksen antoi hymyillen meidän jatkaa takaisinpäin. Hiihtelimme jälleen tohveleissa läpi upeiden huoneiden hiukan rauhallisempaa tahtia, koska tiesimme paljonko meillä oli aikaa. Kuvausluvan myynyt rouva hämmästyi kuullessaan meidän jo käyneen toisessa päässä ja kommentoi huvittuneena ripeyttämme ymmärtäen hyvin miksi olimme palanneet.

Poistuimme linnasta vastakkaiselta puolelta nähdäksemme puutarhat. Ne eivät olleet kuitenkaan erityisen kauniit vaan aivan tavallinen puisto. Kiertäessämme linnaa takaisin kohti keskustaa kävi yllämme yksittäinen tumma pilvi yrittäen kastella meidät muutaman minuutin sadekuurolla. Kävely puiden katveessa riitti pitämään meidät kuivina.

Laskeuduimme linnalta raatihuoneen torille, jossa pistäydyimme turisti-infossa kysymässä mistä löytäisimme elintarvikekaupan. Koordinaatit saatuamme istahdimme aukion vastakkaisella puolella olevan ravintolan terassille. Ninan ruokahalu oli palannut ja hän tilasi kunnon pihvin. Juha valitsi kalkkunaa. Annoskoko oli vähintään riittävä ja Ninan saama maukas lihakimpale oli ainakin 300 grammainen. Juhankin avustuksella siitä jäi vielä.

Ruokailtuamme kävelimme muutaman korttelin matkan Kaufland-ostoskeskukseen. Ostimme mustikoita, Ninalle verigreipin ja pullovettä. Palasimme hiljaiseen hotelliimme kirjoittelemaan matkakertomuksia ja valitsemaan kuvia valmiiksi siksi kunnes pääsisimme taas nettiin.