Punainen viiva

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2013Avainsanat ,

Hyvän aamiaisen jälkeen lähdimme kaupungille. Nina oli lukenut, että keskustassa on katuun piirretyllä punaisella viivalla osoitettu suositeltu kävelyreitti. Reilun kahden kilometrin mittaisen reitin varrelle osuvat tärkeimmät nähtävyydet. Reitti alkaa päärautatieaseman vieressä olevan turisti-infon edestä.

Juhalle selvisi myös miksi oli tärkeää käydä ensin katsomassa itse rautatieasemaa. Nina oli lukenut, että siellä on Starbucks. Kahvila oli piilotettu hyvin valtaisan aseman syövereihin. Sitä ollut opastekartassa ja löysimme sen vasta kysyttyämme apua eräästä aseman lukuisista myymälöistä. Starbucksin tyttö teki caffè mochat juuri oikealla tavalla. Kupit kourassa palasimme aseman edustalle maanalaisen ostoskadun eli Niki-de-Saint-Phalle-Promenaden kautta.

Ostimme turisti-infosta pienen kirjasen, johon on merkitty reitin kulku kaupungilla sekä tietoja sen varrella olevista nähtävyyksistä. Lähdimme seuraamaan kulunutta, mutta erottuvaa, noin parinkymmenen sentin levyistä punaista raitaa jalkakäytävällä. Nähtävyydet eivät olleet välttämättä historiallisia. Ensimmäisenä poikkesimme Chic Louise -muotigalleriaan, jossa on vain muotiliikkeitä. Emme shoppailleet ja poistuimme saamatta tietää kuka Louise oli.

Seuraava kohde oli Oopperatalo. Se on rakennettu uudelleen alkuperäiseen muotoonsa toisen maailmansodan rajujen pommitusten jälkeen kuten moni muukin reitillemme osuneista historiallisista kohteista. Päivä oli jälleen varmasti yli 30-asteinen. Ostimme vesipullon pienestä lehtikioskista.

Vastapäätä Ernst-Groten goottilaista tiilitaloa löytyi reitille merkitsemätön nähtävyys. Train & Play -niminen askartelukauppa olisi jokaisen pikkupojan unelma. Juhastakin löytyi sen verran pikkupoikaa, että kävimme ihailemassa aivan valtavaa valikoimaa pienoisrautatie- ja mallinrakennustuotteita.

Aegidienkirche -nimisestä kirkosta jäi pommituksissa pystyyn vain seinät ja vaurioitunut kellotorni. Se jätettiin korjaamatta muistuttamaan sodasta. Vain torniin lisätty kellosarja soittaa rauhan säveliä muutaman kerran päivässä eri aikaan kuin muut kirkonkellot, jotta rauhan sanoma ei jäisi muiden kellojen alle.

Reitin mahtavin nähtävyys on Uusi Raatihuone, joka on 1900-luvun alussa rakennettu neo-renesanssipalatsi. Sen pystyttämiseksi soiseen maastoon tarvittiin yli 6000 maahan juntattua koivupaalua perustusten alle. Katselimme ala-aulassa olevia pienoismalleja Hannoverista keskiajalla, vuonna 1939, pommitusten jälkeen 1945 ja nykyisin. Sitten ostimme liput päästäksemme palatsin tornin huipulla olevalle näköalatasanteelle.

Palatsin kolmannesta kerroksesta pääsee katolle, jossa odotelimme parikymmentä minuuttia vuoroamme ahtautua neljän muun ihmisen kanssa suihkukopin kokoiseen hissiin. Se nousee kupolin kuoren sisällä vinosti ylös yli 40 metriä, jonka jälkeen tiukat kierreportaat nousevat loppumatkaan liki sadan metrin korkeudessa olevalle näköalatasanteelle.

Katselimme upean kirkkaassa säässä esteettä näkyviä maisemia joka ilmansuuntaan. Ainoan poikkeuksen tasaiseen maaston teki kaakossa näkyvä Hartzin vuoristo. Ihailtuamme tarpeeksi jonotimme vartin paluukyytiä alas. Raatihuoneen ravintolaa oli kehuttu, joten päätimme lounastaa siellä. Lounas oli oikein hyvä, mutta kahvit päätimme jättää väliin kuultuamme sen olevan automaattitavaraa.

Noudatimme reittiä katsellen nähtävyyksiä melko pintapuolisen toteavasti, kunnes saavuimme vanhaan kaupunkiin. Talot ovat siitä erikoisia, että ne on kerätty eri puolilta Hannoveria ja rakennettu vanhaan kaupunkiin uudelleen pommitusten jälkeen. Pidimme jäätelöpaussin pienessä kahvilassa samalla kadulla, jonka alkupäässä on edellispäivän illallisravintolamme.

Kirjasesta luimme, että kyseinen Broyhan Haus oli nimenomaan hannoverilaisen oluen kotipanimo. Juhasta oli varsin huvittavaa, että hänelle oli tarjoiltu siellä oletuksena eri kaupungin tuotetta. Poikkesimme sisällä Marktkirche-kirkossa, joka on pohjoiselle Saksalle tyypillistä tiilestä tehtyä goottiarkkitehtuuria.

Ohitimme vanhan kaupungintalon ja poikkesimme sisällä läheisessä kauppahallissa. Reitti toi meidät aivan hotellimme nurkille jatkuen päärautatieasemalle johtavalle ostoskadulle, jonne se myös päättyy. Kävimmekin ostoksille parissa tavaratalossa sekä osittain maan alla kulkevalla Promenadella olevissa puodeissa.

Veimme saalimme hotellille ja lähdimme saman tien etsimään illallista. Yksi hotellin esitteissä suositelluista ravintoloista on aivan läheisen parkkitalon vieressä. Söimme maistuvan illallisen, joka oli todella hyvin edullisen hintansa arvoinen. Illallisen jälkeen palasimme todella kuumaan huoneeseemme urakoimaan matkakertomuksia saatuamme jo parikin kommenttia niiden viipymisestä.

2 thoughts on “Punainen viiva”

  1. Kiitos, merelle meno viivästyi. Teksti ja kuvat kiehtovat!

  2. Jes! Kiitos loistavan hyvistä tarinoista 🙂 _Heini

Kommentointi on suljettu.