Sateenpitoa Sarvimäellä

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2013Avainsanat ,

Heräsimme raikkaan ja hyvin nukutun yön jälkeen pilviseen aamuun. Ennen aamiaista ihailimme höyryäviä kukkuloita ja sadekuuron iskiessä olimme todella iloisia, että edessä oli lepopäivä. Aamiaisen aikana sää selkeni ja järjestelimme tuuletusta uudelleen auringon alkaessa lämmittää metallisia ikkunasäleikköjä.

Ennen lounasaikaa otimme vuorotellen päiväunia ja surffailimme hyvin toimivalla verkkoyhteydellä. Lounaalla istuimme puiden varjossa ravintolan ulkoterassilla ihaillen kukkulan toiselle puolelle avautuvaa näköalaa. Vaikka sää oli aurinkoinen niin tuuli piti terassin mukavan raikkaana. Nina nautti vuorostaan purotaimenta ja Juha supermehukkaan lihavartaan. Jälkiruokina nassutimme jäätelöä ja mansikoita.

Ruokailun jälkeen Nina kiipesi kukkulan laelle katsomaan linnanraunioita ja Juha kiipesi neljänteen kerrokseen kirjoittamaan edellisen päivän matkakertomusta. Jonkin ajan kuluttua kuullessaan koputuksen ovelta Juha oletti Ninan palaavan retkeltään. Onneksi hän jäi kuitenkin vähäpukeisena varmuuden vuoksi oven taakse sitä raottaessaan, koska käytävässä oli kaksi tomeran näköistä siivoojaa. Sovittiin, että siivous voi odottaa seuraavaan päivään.

Aurikoisella kukkulalla kukkasia, perhosia ja maisemia ihastellut Nina oli nähnyt lähestyvät harmaat pilvet. Hetki sen jälkeen, kun hän oli palannut huoneeseen, alkoi tuulla voimakkaasti. Sitten putosi niin rankka sade, että jouduimme sulkemaan julkisivun puoleiset ikkunat kokonaan ja näköalamme katosi harmaaseen usvaan. Hetken tuli myös rakeita niin, että peltikatto paukkui.

Vietimme iltaa katsellen kuinka toinen toistaan rajumpi ukkoskuuro piiskasi maisemaa. Välillä oli myös sateettomia hetkiä. Olimme todella iloisia, että tämä oli suunniteltukin vapaapäiväksi hotellissa. Joskus on erittäin mukavaa olla tekemättä yhtään mitään.

Illallisella nautimme ikkunapöydästä avautuvasta näkymästä hotellin takana olevaan laaksoon. Oli kiva seurata kuinka sadepilvet pyörivät kukkuloiden ylitse. Välillä näki selkeästi kilometrien päässä olevan huipun ja siellä sojottavan antennin. Hetkittäin taas ei nähnyt edes alla olevan laakson päähän saderintaman piiskatessa harmaan seinän eteen.

Toistimme edellisillan hyvät alkuruoat. Pääruoaksi Nina valitsi saman Ritarinvartaan, jonka Juha oli syönyt lounaalla. Juhan valinta oli maalaismakkaraa ja paistettuja perunoita. Juttelimme hiukan superkohteliaan tarjoilijapojan kanssa, joka oli viettänyt seitsemän vuotta Italiassa – ensin viimeisen kouluvuoden ja sitten Gardalla työskennellen viiden tähden hotellissa.

Illallisen jälkeen Nina katseli seuraavan kohteemme eli Würtzburgin sääennusteita. Näytti siltä, että Baijeri oli taas saamassa vedenpaisumusta. Nina löysi meille kivan hotellin lännempää Mainzista, jonne sääennuste näytti vähemmän sadetta. Varasimme Mainzin hotellin ja peruutimme Würtzburgin.

2 thoughts on “Sateenpitoa Sarvimäellä”

  1. Ihan kiva kun tuli kamera mukaan, muistaisittekohan puoliakaan muuten.

  2. Juha, istuit puutarhan pöydässä (4. kuva) niin kuninkaallisena, että vain kruunu oli jäänyt pöydälle 🙂 – Heini

Kommentointi on suljettu.