Heräsimme tuuletusta varten avoimeksi jättämästämme ikkunasta kuuluvaan meteliin. Se oli sekoitus peruuttavan kuorma-auton varoitusmerkkiä ja vähintään kolmen yhtäaikaa toisilleen kailottavan kadunkorjaajan näkemystä siitä miten katuun valettavaa betonia tulisi tasoittaa.
Aamiaisen jälkeen roudasimme tavarat hotellin aulaan ja Ninan setviessä laskua Juha lähti hakemaan mopoa parkkihallista. Ajovarusteet päällä alkoi heti tulla melko lämmin jo kolmeakymmentä takovassa säässä. Parkkiin oli kävellen noin 400 metriä ja ajaen takaisin hotellin eteen melkein kaksi kilometriä.
Tökimme ulos Pariisista ja sitten maksulliselle moottoritielle kohti Chartresia. Ripeän alkumatkan jälkeen alkoi hienoinen sivutuuli rempoa Ninaa sen verran, että hidastimme tahtia hiukan. Saavuimme Chartresiin suunnitellusti lounasaikaan. Kaupunkia lähestyttäessä on ennätysmäärä liikenneympyröitä, koska sellainen on lähes jokaisessa risteyksessä.
Nina bongasi meille hyvän parkkipaikan melko läheltä kukkulan huipulla olevaa katedraalia. Kävimme sisällä tässä jyhkeässä goottilaisessa kirkossa, joka on jo viides katedraali samalla paikalla. Nautimme lounasta kirkon vieressä olevan ravintolan terassilla. Nizzan salaatti oli jälleen todella hyvä kuuman päivän lounas. Ravintolan jäätelöannokset näyttivät niin hyviltä, että kylläisyydestä huolimatta splittasimme vielä yhden Banana Splitin.
Matkan jatkuessa Juha lähti seuraamaan tienviittoja kohti Le Mansia välittämättä GPS:n yrityksistä ohjata meitä takaisin moottoritielle. Ajelimme mukavia maanteitä edeten joutuisasti, koska kyliä ei ole erityisen tiheässä matkantekoa hidastamassa. Kuumuus ja tasainen nopeus saivat Ninan nukahtelemaan. Herätys oli usein kypärien kopsahdus yhteen Juhan hidastaessa liikenneympyrään.
Hotel Charlestonissa saimme pienen siistin huoneen ja mopolle parkkipaikan autohallista. Viilentävän suihkun ja lepohetken jälkeen lähdimme hotellilta vartin kävelymatkan päässä olevaan vanhaan kaupunkiin. Le Mans vaikutti melko kuolleelta. Ihmisiä näkyi enintään viisi kerrallaan. Kaupungin mahdollinen viehätys pysyi meiltä visusti piilossa.
Vanhassa kaupungissa kävelimme ohi turisti-infon ja Nina keksi käydä kysymässä ravintolasuosituksia. Se säästi meiltä turhaa tallaamista edelleen kuumassa illassa, koska infon suosittelemat terassiravintolat olivat vain parin kadunkulman takana. Kolmesta vierekkäisestä ravintolasta yksi oli kiinni ja avoimista toinen oli selvästi suositumpi. Emme saaneet pöytää autojen parkkipaikan kyljessä olevalta terassilta, mutta saimme sitäkin kivamman pöydän toisesta kerroksesta suuren avoimen ikkunan vierestä.
Aiemmin ohittamiemme ravintoloiden listoista olimme havainneet, että täällä oli tapana tarjota vakiohintaisia menupaketteja, joihin sai valita itse listalta annoksensa. ”Härkäparakki” (ravintolamme nimi) toimi samalla periaatteella. Valitsimme ”yksi pääruoka ja yksi jälkiruoka” -menun. Ninan annos oli härkää vartaassa ja Juha valitsi ankanfileen. Ruoat olivat todella hyviä vaikka Juhan ankka pisti vielä hanttiin, koska Ranskassa medium tarkoittaa vain puolikuollutta.
Jälkiruokana Nina nautti vaalean daamin eli vaniljajäätelöä, kuumaa suklaakastiketta ja kermavaahtoa. Juha valitsi proosallisesti kolme jäätelöpalloa – vanilja, suklaa ja vadelma – ilman kermavaahtoa. Nautimme myös kupposet hyvää espressoa. Ravintolan hinta-, laatu- ja annoskokosuhde oli loistava. Kiireinen henkilökunta oli hyvin ystävällistä, joskin meille tarjoillut avulias nuorimies ei hymyillyt lainkaan missään vaiheessa.
Palasimme takaisin hotellille auringon laskiessa edelleen hellelukemissa olevassa säässä. Kaupunki oli, jos mahdollista, entistä autiomman tuntuinen.
Chartresin katedraalin kuva nunnien kera oli valtavan hieno otos – kuten myös Friskon look alike! Hienoja elämyksiä kerta kaikkiaan! – Heini