Vedenpaisumuksen väistö

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2013Avainsanat ,

Sääennusteen kertomaa vedenpaisumusta ei onneksi tullut, mutta alkoi sataa ennen kuin selvisimme aamutoimien jälkeen matkaan. Kiemurtelimme pikkuteitä laakson pohjan kylien läpi kohti pohjoista. Kukkulat jäivät itäpuolellemme ja niiden päällä lymyävät tummat pilvet niinikään.

Jonkin matkaa ajettuamme pääsimme moottoritielle ja pidimme tauon ensimmäisellä näkemällämme rasthofilla eli saksalaisittain levähdysalueella, jossa on ravintola. Taivas oli edelleen pilvessä, mutta tien pintakin oli jo kuiva, joten luovuimme sadevermeistä. Kahvipaussi jäi kuitenkin pitämättä, koska rasthofin kansoitti bussilastillinen jenkkinuorisoa ja heidän lounasjononsa kiersi koko myymälän kohti ainoata kassaa.

Lähdimme takaisin tien päälle ja pidimme kahvitauon vasta seuraavalla levähdysalueella. Olimme juoneet kaffet kaikessa rauhassa ja Ninan tekstaillessa Juha meni pyörälle katsomaan GPS:stä mahdollisia lounaspaikkoja edessä olevan reitin varrelta. Astuttuaan ovesta Juha huomasi yksinäisen sadepilven, joka oli juuri avaamassa hanoja rasthofin yläpuolella. Juha soitti Ninalle laittaessaan mopoa lähtövalmiiksi ja pääsimme vain hieman pintakosteina pois alkavan sateen alta.

Hylkäsimme ajatuksen lounaasta Karlsruhessa, koska keskustaan menevä tie näytti ruuhkaantuvan ja kaupungin yllä oli tumma pilvilautta. Pidimme lounastauon yhdellä rasthofilla jonkin matkaa myöhemmin. Kalkkuna-annokset olivat täysin tyydyttäviä ja erinomaisesti hintansa arvoiset. Jatkoimme matkaa pilvisessä, mutta kuivassa ja yli 20-asteisessa kelissä.

Olimme edellisenä iltana muuttaneet päivän kohteen hyläten Würtzburgin johtuen reilua sademäärää osoittavasta sääennusteesta. Nina oli löytänyt uudeksi kohteeksi Mainzin ja sinne sääennuste näytti selvästi kuivemmalta. Lähestyessämme kaupunkia näimme kuitenkin sen yllä tumman sadealueen. Juha hiljensi ylläpitämämme reippaan moottoritienopeuden suomalaisiin lukemiin, jotta selvästi poispäin kulkeva sadealue ehtisi mennä edeltämme.

Tavoitimme sateen kuitenkin, joten Juha poistui moottoritieltä seuraavan kylän kohdalla. Mopo tarvitsi lisää menolientä, joten yhdistimme tankkaukseen myös sadereleiden pukemisen vaikka viereisellä pumpulla tankkaava autoilija väittikin sateen loppuvan kohta. Kylästä se ehkä loppuikin, mutta me ajoimme Mainziin asti sateessa.

Atrium Hotel Mainz löytyi helposti kaupungin laitamilta. Olimme varanneet Comfort-huoneen, mutta varaus oli pyytämättämme nostettu Deluxe-luokkaan. Saimme upean modernin ja suuren huoneen hotellin päädystä. Neljän tähden Atrium on selvästi liikematkalaisille tarkoitettu. Huoneemme oli toisiinsa kulkukäytävin kytkettyjen matalien talojen aivan toisessa päässä konferenssisiivessä. Ikkunastamme avautui esteetön näköala ympäröivään maisemaan, jossa sade oli jo loppunut. Hotelli on aivan viimeisen päälle moderni ja silti todella kotoisa lukuisine oleskelutiloineen ja sisäpihaterasseineen.

Illallinen hotellin ravintolassa oli yksi reissun parhaita. Nina aloitti salaatilla ja Juha ranskalaisella sipulikeitolle, jonka kanssa tarjoiltiin paahdettua valkosipulileipää. Pääruoaksi Nina valitsi grillatun hummerinpuolikkaan sitruunarisotolla ja kauden vihanneksilla. Juhan pääruoka oli hummeria ja vasikkaa samoilla lisukkeilla. Kokonaisuuden kruunasi jälkiruoka, jossa oli sitruunainen crème brûlée, mansikoita, minttua ja suklaajäätelöä.

One thought on “Vedenpaisumuksen väistö”

  1. Mahtoi olla helpotus lämpöasteiden pudottua, vaikka pisaroiden myötä.
    Jotenkin tuli halu lähteä Atriumiin…

Kommentointi on suljettu.