Viinireitiltä Mustaan metsään

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2013Avainsanat , , ,

Yö oli raikas ja kookas avoin ikkuna piti pienen huoneen mukavan viileänä. Nukuimme todella hyvin. Aamiainen oli erittäin niukka eli jälleen suhteessa huoneen hintaan. Ensimmäistä kertaa Ranskan alueella Juha jäi ilman kroissanttia.

Pakatessamme pyörää talon edustalla tuli ystävällinen emäntämme ulos kosteiden rättien kanssa ja pesi mopon tuuliohjaimen jutellen samalla meidän sekä naapuriensa kanssa. Päivästä oli luvattu todella kuuma. Jo aamulla lämpötila varjossakin nousi ensimmäistä kertaa yli 30 asteeseen.

Olimme illalla löytäneet vain yhden postilaatikon, jonne halusimme nyt laittaa kortit. Ainoa ongelma oli, että se oli väärään suuntaan yksisuuntaista keskuskatua. Juha valutti mopoa todella hiljaa vasten parin auton verran liikennettä, kunnes juuri postilaatikon kohdalla kuului vislaus.

Viereisessä kahvilassa tarjoilijan kanssa jutellut poliisi näytti nuhtelevasti meidän kulkevan väärään suuntaan. Juha vetäisi päälle tyhmä-turisti-roolin ja kysyi englanniksi ”miten täältä pääsee pois”. Poliisin tyyli muuttui heti ystävälliseksi ja hän neuvoi ajamaan vielä todella varovasti samaan suuntaan ja heti seuraavasta vasemmalla. Heti nurkan takana Juha pysäytti ja Nina kipaisi viemässä kortit laatikkoon. Sitten jatkoimme täysin laillisesti ulos keskustasta.

Päivämatka oli jälleen lyhyt, joten meillä oli runsaasti aikaa ennen kuin pääsisimme kirjautumaan hotelliimme. Päätimme viettää ajan koukaten Freiburgin kautta. Ajelimme itään tasankojen läpi. Ylitimme Reinin Saksan puolelle ja kaarsimme etelään nopeampia teitä.

Parkkeerasimme samaan moottoripyöräparkkiin kuin aiemmallakin Freiburgin visiitillä. Vaikka ajomatka ei ollut pitkä niin olimme melko poikki kuumuudesta. Kävimme läheisessä tavaratalossa viilentymässä ja jatkoimme sitten katedraaliaukiolla, jossa oli markkinat.

Niukasta aamiaisesta johtuen päätimme syödä aikaisen lounaan. Valitsimme nostalgisesti saman ravintolan, josta meillä oli aiempi myönteinen kokemus. Ronskiotteinen miestarjoilija otti tilauksemme ilmeillen Ninan ilmoittamille ruokarajoitteille. Aloitimme todella hyvällä salaatilla ja pääruokana söimme paistettuja jättikatkarapuja sitruunaisella risotolla. Ruoka oli erittäin hyvää ja tervetullutta vaikka risotto muistuttikin enemmän riisipuuroa.

Ostimme markkinoilta vadelmia ja mansikoita. Kävimme myös sisällä hauskan näköisessä kaupassa, jossa oli koko seinä täynnä erilaisia käkikelloja. Innokas myyjä esitteli meille todella upeaa kelloa, jossa tapahtui vaikka mitä kukkumisen lisäksi. Lähes 800 euron arvoisen laitoksen olisi saanut toimitettuna Suomeen. Lähdimme harkitsemaan asiaa (jep jep) kauppiaitten talon varjoisan seinustan penkille, jossa natuutimme ostamamme marjat.

Aiemmin kävellessämme kirkkoa kohti Nina oli bongannut silmäkulmastaan tutun vihreän tekstin, mutta ei muistanut tarkkaan missä. Juha kysäisi paikallisilta opiskelijoiden näköisiltä kavereilta neuvoa ja parin nurkan takaa löytyikin Starbucks. Tilauksen ottaneen kaverin ilmeestä päätellen olimme ainoat, jotka tilasivat juomansa kuumina. Viihdyimme viileässä kuppilassa surffaillen puhelimillamme ilmaisessa netissä.

Lähtiessämme kaupungista tankkasimme myös mopon. Tökkiessämme ulos keskustasta näytti pyörän mittari 39 astetta. Ajoviimakaan ei viilentänyt erityisemmin ja sekin loppui hetkeksi joutuessamme kiemurtelemaan kiertotietä pikkukylien läpi päätien ollessa kokonaan suljettu.

Lähestyessämme Schwarzwaldin kukkuloita pidimme tauon pienessä kahvilassa. Sen takapihalla oli valtavan idyllinen varjoisa terassi, jonka takana solisi pienen puron vesiputous. Nautimme jäätelöt ja kahvit sekä nesteytimme muutenkin. Lähtiessämme virkistävältä tauolta pyörän mittari näytti ennätykselliset 44 astetta.

Tie lähti kohoamaan kukkuloille ja sukellettuamme kauniin metsän varjoon lämpötila putosi heti kymmenen astetta. Hotelli Schloss Hornberg sijaitsee samannimisen kylän yläpuolella kukkulan rinteellä. Saimme hienon kulmahuoneen neljännestä kerroksesta, jonne ei toki ollut hissiä. Hengityksen tasaannuttua ja suihkujen jälkeen kykenimme nauttimaan kauniista näköalasta.

Kello kuudelta jysähti kaksi kertaa niin kovaa että kukkulat kaikuivat. Vaikka paukut kuuluivatkin ilmeisesti kylän ulkoilmateatterissa esitettyyn näytelmään niin Nina totesi, että joinain aiempina iltoina kuulunut kirkonkellojen moikuutus ei ollutkaan huono vaihtoehto.

Nautimme illallista hotellin ravintolassa. Kaikki annokset olivat oikein maukkaita, mutta erityisesti Juhan alkuruokana ollut purotaimen oli aivan fantastista. Leppeän rauhallista tunnelmaa loi myös pianisti, joka soitteli soljuvia sovituksia klassisesta elokuvamusiikkiin.

Ilta viileni mukavasti ja järjestimme huoneemme tuuletuksen avaten ikkunat selälleen, mutta sulkien säleikköiset ikkunaluukut. Kulmahuoneen ansiosta saimme läpivedon avaamalla toisella seinällä olevan ikkunan raolleen. Ehdimme vielä ihailla kukkulan takana jyrisevän ukkosen valoshowta ennen Juhan nukahtamista. Nina valvoi vielä ja näki myös oman laaksomme puolelle osuneen ukkosmyrskyn.

One thought on “Viinireitiltä Mustaan metsään”

  1. Ihanan iloiset ilmeet ja kesäisen tuoreet marjat,lyömätöm yhdistelmä

Kommentointi on suljettu.