Aamiainen oli aivan hyvää tasoa. Nina vältteli edelleen leikattuja vihanneksia, koska ei edellispäivän salaattikokemuksen takia luottanut leikkuuvälineiden puhtauteen. Aamiaishuoneessa oli melko vilkasta. Hotellissa oli yllättävän paljon perheitä eri puolilta maailmaa.
Jonkin aikaa aamiaisen jälkeen lähdimme tekemään pienen lenkin kaupungilla. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja asteita oli vähintään 30. Kävelimme muutaman korttelin matkan raatihuoneen torille, jossa nassutimme hedelmämyyjältä ostamamme vadelmat.
Nautimme espressot viereisessä kahvilassa, jonka jälkeen kävelimme laiskasti lähikatuja poiketen muutamaan puotiin sisälle. Yllätykseksemme tämän keramiikastaan kuulun kaupungin keskustassa ei pahemmin keramiikkaa myyviä liikkeitä ollut. Käymistämme parista liikkeestä ei löytynyt Ninalle sitä ”ultimate-puurokulhoa” eikä muutakaan mielenkiintoista.
Kiertelimme myös galleriamaisessa City Center -ostoskeskuksessa ja vaikka Nina muutamaa vaatetta kokeilikin niin viihtymiseemme vaikutti eniten ostoskeskuksen ilmastointi. Kävimme myös poimimassa iltapalalle purtavaa pohjakerroksen marketista, koska emme halunneet enää riskeerata ruokailua hotellin ravintolassa.
Paluumatkalla raatihuoneen torin suuntaan poikkesimme nykimässä keramiikkamuseon ovea, mutta sehän oli tietysti ”zamknięte” maanantaisin. Ei meitä olisi itse näyttely kiinnostanut vaan olisimme katselleet museon puodin mahdollista tarjontaa.
Raatihuoneen aukion reunalla istahdimme ravintola Olenkan pöytään. Olimme valinneet sen jo ennalta, koska se oli saanut parhaat arviot vanhan keskustan ravintoloista. Nina valitsi grillattua kanafilettä porkkanoilla appelsiinikastikkeessa ranskalaisten perunoiden ja salaatin kera. Juha otti pitkän kaavan aloittaen Uuden-Seelannin vihersimpukoilla vihannespedillä ja pääruoaksi villisikapihvin parsalla ja kermaperunoilla. Aivan fantastisen aterian päätimme molemmat jumalaisen hyvillä panna cottaa vadelmasurvoksella -jälkiruoilla.
Ruokailun lomassa katselimme kuinka niin lapset kuin aikuisetkin hakivat viilennystä torille pystytetyn kylmää vesisumua syytävän portin avulla. Lasten ehdoton suosikki – ja iloisen kiljahtelun aiheuttaja – oli kuitenkin torin kävelytasolla oleva tanssivien suihkulähteiden alue.
Erittäin tyytyväisinä palasimme hotellille, jossa oli vihdoin – aamulla uusitun pyynnön mukaisesti – toinenkin peitto sängyssämme. Vietimme levollista iltaa surffaillen ja TV-sarjoja katsellen – ei puolaksi vaan hyvällä nettiyhteydellä Juhan kotipalvelimelle kytkeytyen.