Laiva oli sama Wawel, ravintola oli sama, tarjoilija oli sama ja aamiainen oli sama kuin noin kuukausi sitten menomatkalla Puolaan. Vältimme pahimman aamiaisruuhkan valitsemalla ajankohdan tarjoiluajan loppupäästä.
Hytistä piti taas poistua puolta tuntia ennen satamaan saapumista. Meillä oli sentään ollut hytti. Laivan käytävien jokaisessa nurkassa oli jonkun ihmisen leiri. Toisilla oli jokin viltti tai jopa ilmapatja, mutta jotkut nukkuivat suoraan käytävämaton päällä. Tuntui kuin olisimme eksyneet johonkin pakolaisia kuljettavaan purkkiin.
Vietimme aikaa istuskellen laivan kahvilassa, kunnes kuulutettiin pääsyn autokansille olevan auki. Olimme muutaman muun motoristin kanssa täysin jumissa rekkojen takana ja kannen aukeaminen kesti ja kesti. Muutama ruudinkeksijä käynnisti rekkansa ja tuulettamaton kansi alkoi nopeasti katkuta dieselille. Nina alkoi voida huonosti, mutta onneksi hytteihin vievä portaikko oli auki ja hän pääsi hengittelemään sieltä puhaltavaa ilmaa.
Vihdoin raskas kalusto vyöryi ulos ja seurasimme niitä ulkoilmaan. Sää oli pilvinen, mutta raikkaan lämmin. Uudistimme reissun alun kokemuksemme pittoreskissa Nynäshamnissa. Sama parkkipaikka, sama ravintola ja Juhalla sama annos. Nina tilasi tällä kertaa katkarapuja. Nautinnollisen lounaan jälkeen söimme vielä pehmikset ja joimme päälle kahvit.
Sää lämpeni ja aurinko tuli esille ajellessamme kohti Tukholmaa. Ajoimme satamaan katsomaan, että Helsingin laiva oli todellakin jo seilannut ja varmistimme oikean paikan tulla jonottamaan. Meillä oli vielä runsaasti aikaa ennen Turun laivan check-in-aikaa, joten päätimme etsiä Södermalmilta kahvilan.
Se osoittautui oletettua haastavammaksi. Pari kaljakuppilaa olisi ollut tarjolla, mutta kahviloita ei kruisailemalla meinannut löytyä. Kun vihdoin löysimme yhden, niin se oli mennyt jo kiinni. Ovi oli levällään vain siksi, että siivous oli vielä kesken. Ystävällinen nuori mies sanoi, että seuraavasta risteyksestä vasemmalle veisi meidät jonkin ”torin” luo, jossa olisi lukuisia kuppiloita.
Yeah right – vasemmalle vei parin korttelin päästä Ringvägenille ilman, että näimme yhtäkään kahvilaa. Naureskelimme, että kuluuhan se aika näinkin. Nina bongasi Ringvägeniltä pienen konditorian, jonka eteen pääsimme tehtyämme pari U-käännöstä. Kuppila oli juuri sulkemassa ja olimme viimeiset, jotka saivat vielä kahvit. Siivouksen ja terassikalusteiden purkamisen ajan he myivät vain leivonnaisia mukaan ottaville.
Ehdimme nautiskella kahvimme rauhassa ennen kuin konditorian tytöt tulivat hakemaan tuolit ja pöydät pois. Päätimme palata satamaan ilman sen laajempaa ekskursiota. Laivarannassa liityimme lyhimpään jonoon, jossa oli vain kaksi autoa.
Check-in alkoi ajallaan vaikka laivaakaan ei vielä näkynyt. Yllättäen satamamies avasi ajoportit ja järjesteli meidät sekä muutaman auton odottamaan erikseen porttien sisäpuolelle. Ms Amorella saapui ja heitti kässärin satama-altaassa. Heti kiinnittymisen jälkeen näimme siivooja-armeijan siirtyvän laivaan ylemmästä kansiportista.
Hetken kuluttua meidät viitottiin ajamaan jyrkkä ramppi ylös ja sisälle laivaan samasta portista. Mopolle osoitettiin paikka, jossa ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta kiinnittää pyörää. Siksi myöskään kiinnitysliinojen puuttuminen ei ihmetyttänyt. Potkimme kumikiiloja renkaiden tueksi ja siirryimme kamojemme kanssa hyttikäytäville.
Hyttimme oli samassa viidennessä kerroksessa kuin ylempi autokansi, josta juuri tulimme. Olimme ensimmäiset, jotka näkivät kaikilla hyttikäytävillä kyltit: ”Stop – siivous käynnissä”. Työnjohtajat poukkoilivat edestakaisin osoitellen siivoojille mihin hyttiin kulloinkin piti mennä. Käytäväaulaan kertyi jo reilusti porukkaa ennen kuin pääsimme hytteihin.
Kävimme vielä keulan kafeteriassa iltapalalla. Siellä oli hauska systeemi, jossa ruoka hinnoitellaan painon mukaan – Juhan onneksi ei syöjän painon. Ninan iloksi iso läjä mansikoita ei paina paljoa. Syödessämme katselimme ulos iltahämärään laivan kiemurtelua Tukholman edustan saaristossa. Hyttiin palattuamme pakkasimme valmiiksi epätavallisen aikaista herätystä varten ja kävimme nukkumaan.
Palautusjuoma tuntuu tosi fiksulle keksinnölle.