Bai-bai Baijeri

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2019Avainsanat ,

Vaatimattoman, mutta erittäin ystävällisen perhehotellin aamiaisella oli vilskettä. Tarjontaa oli todella hyvin ja se oli laadukasta. Kahvikin oli oikein hyvää. Aamun sää oli pilvinen ja yöllä oli satanut. Aamiaisen aikana kuurosade ripsautti lisää vettä, mutta se loppui jo ennen kuin aloimme pakata autoa.

Alkumatka kulki moottoriteitä ja menoa hidastivat vain lukuisat tietyömaat sekä tunnelien kohdilla alennetut nopeusrajoitukset. Pidimme kahvitauon Baijerin osavaltion rajan tuntumassa. Sää oli kirkastunut ja päivästä tulisi selvästi varsin lämmin.

Myöhemmin navigaattori johdatti meidät vaihtamaan moottoriteitä melkoisen pikkutietaipaleen läpi. Toinen tauko oli varikko- ja jäätelöpysähdys ankean näköisen pikkukylän vielä ankeamman näköisellä huoltoasemalla. Muut paikat näyttivät suljetuilta elleivät jopa toimintansa lopettaneilta.

Hotellimme Magdeburgissa oli lähettänyt meille ajo-ohjeet, joilla välttäisimme kaupungin keskustan elämää suuremman tietyömaan. Ohjeet olivat toki ainoastaan saksaksi, mutta lähestyminen sujui Juhan katsoessa liikennettä ja Ninan lukiessa ohjeita. Maanalaisen autotallin sisäänajo löytyi ja porttipuhelimella hotellin vastaanoton kanssa käydyn keskustelun tuloksena pysäköimme auton onnekkaasti aivan hissille johtavan oven viereen.

Vaikka saavuimme tuntia ennen kirjautumisaikaa oli huoneemme jo valmiina. artHotel Magdeburg sijaitsee todella erikoisessa pinkissä avant garde korttelissa, jonka on suunnitellut arkkitehti Friedensreich Hundertwasser. Hänen inspiraationsa lähteestä ei voi erehtyä, koska rakennus näyttää aivan siltä kuin Gaudilta oli lähtenyt homma lapasesta. Huoneemme oli kuitenkin aivan standardin hotellihuoneen kaltainen lukuunottamatta kalustusta ja kylpyhuoneen laatoitusta.

Lähdimme etsimään lounasta erittäin helteiseen kaupunkiin, jossa ei sunnuntaina montaa liikettä ollut avoinna. Ravintoloita oli kuitenkin ja valitsimme L’Osteria Magdeburg -nimisen pizzerian. Nina valitsi capresen ja vitello tonnaton. Juhan valinta oli merellinen pizza. Tarjoilijan tuodessa aterimia, hän asetti Juhan eteen pöydälle pyöreän paperin, jonka halkaisija oli noin puoli metriä. Juha vitsaili, että onko pizza tuon kokoinen ja kaveri naurahti, että on melkein.

Saksalainen kun oli, niin eipä vitsaillutkaan. Pizza oli reilusti isoa lautastaan suurempi. Jo periaatteestakin ruokahävikkiä vastustava Juha yritti parhaansa, mutta jonkin verran reunoja piti jättää valtaisasta letusta. Ilmeisesti monikaan ei kokonaista jaksa, koska lautasia noutava tarjoilija totesi saksaksi ”hyvin yritetty”.

Sulattelimme lounasta tekemällä pienen kierroksen. Raatihuoneen tori oli autio, joten sitä ympäröivän arkkitehtuurin sekamelska korostui. Magdeburgissa ei selvästikään kiinnitetä mitään huomiota rakenteelliseen yhteneväisyyteen. Arkkitehdit saavat mellastaa ilmeisen vapaasti ympäristöstä riippumatta. Jotkut onnistuvat, kuten hotellimme kortteli osoittaa, ja jotkut – ainakin meidän mielestämme – eivät. Olimme molemmat juuri kommentoineet pääkadulla näkemäämme Karstadt-tavarataloa, jonka seinät näyttivät raastinraudalta.

Tuomikirkon aukiolla oli enemmän elämää. Siellä oli perheitä piknikillä, koska lapset saivat ilakoida tanssahtelevien vesisuihkujen lomassa. Päätimme pistäytyä tuomiokirkon sisälle. Osuimme paikalle juuri keskellä tunnin mittaista urkukonserttia. Kaikki istumapaikat olivat täynnä ja porukkaa istui myös lattialla seinien ja tukipilarien juurella. Kuuntelimme hetken aikaa ennen palaamista helteeseen.

Urkukonsertti tuomiokirkossa

Joimme kahvit ja vettä hotellimme vieressä olevan jäätelökuppilan terassilla. Nina nautiskeli myös reilun kokoisen jäätelöannoksen. Juha oli vielä aivan liian täynnä edes ajatellakseen jäätelöä. Paluu ilmastoituun hotellihuoneeseen tuntui todella helpottavalta.

Päivän ajot

One thought on “Bai-bai Baijeri”

Kommentointi on suljettu.