Nautimme jälleen erittäin kauniisti tarjolla olleen hyvän aaniaisen, jonka jälkeen matka jatkui sisämaahan päin. Noin tunnin ajettuamme alkoi kahvihammasta taas kolottaa ja tankkasimme auton sekä matkalaiset levähdyspaikalla. Myöhemmin poikkesimme Liegeen, jossa hetken keskustassa tökittyämme löysimme parkkihallin.
Parkkitalon ulkopuolella Juha googlasi lähiseudun ravintolatarjontaa. Ihan näköetäisyydellä oli hyvät arviot saanut kreikkalainen ravintola La Fontaine d’Athena Chez Dimitri. Ulkoterassilla aterioivien annokset näyttivät niin hyviltä, ettei tarvinnut kauemmas mennä. Tilasimme Ninalle scampivartaan ja Juhalle possuvartaan, jotta voisimme jakaa ne keskenämme. Ruoka oli juuri niin loistavan hyvää kuin miltä se näyttikin. Tässä osassa Belgiaa puhutaan myös ranskaa ja Nina sai vuolaasti kehuja kielitaidostaan superystävälliseltä tarjoilijalta.
Maittavan lounaan jälkeen pistäydyimme ihailemassa aivan vieressä olevaa Saint-Denisin kirkkoa. Nautimme jälkiruoaksi jäätelöä ja kahvia läheisen ostoskeskuksen katutason kuppilassa. Ennen matkan jatkumista kävimme Carrefourissa ostamassa ruokia iltapalalle ja seuraavan päivän aamiaiselle, koska yöpyisimme asunnossa emmekä hotellissa.
St Denis sisältä
Lähestyessämme Saksaa alkoi maasto muuttua kukkulaisemmaksi. Loppumatka Monschauhun olikin melkoista kiemurtelua ylös ja alas kukkuloita reunustavia serpentiinejä. Auton navigaattori sekoili kylän kaduilla missaten yhden käännöksen kokonaan siten, että ajoimme kylän keskustorille ennen kuin tajusimme reittivirheen. Löydettyämme oikean umpikujaan päättyvän kadun soitimme majapaikkaan saadaksemme tarkemmat ohjeet.
Asunto ja parkkipaikka löytyivät ohjeiden mukaan umpikujan päästä. Avaimen luovuttamaan saapunut isäntä oli ihan ystävällinen, muttei todellakaan harrastanut jutustelua. Rautaisannos majoituksemme toiminnasta kesti noin minuutin, jonka jälkeen isäntä poistui ripeästi. Lähdimme helteisessä illassa kävelemään kylän keskustaan. Pittoreski kaupunki selvästikin elää turismilla, mutta silti liikkeet menivät kiinni melko aikaisin.
Olimme aikoneet nauttia kaupungilla teetä (Nina) ja olutta (Juha) ennen iltapalaa kämpillä. Ensimmäisen kuppilan keittiö oli kuulemma niin suljettu, ettei tarjolla ollut kuin kylmiä juomia. Muka-kiireinen tarjoilija esitti asiansa niin töykeästi, että lähdimme saman tien. Kokeilimme vielä toista ravintolaa, jossa kaveri kiillotti lasia baaritiskin takana ja sanoi, että ”nyt on illallisaika ja tämä on ravintola eikä baari”. Juha kääntyi samantien kannoillaan, ettei sanoisi mitä ajatteli.
Palasimme asunnolle, jossa internet-yhteys ei toiminut. Juha soitti isännälle, joka lupasi hoitaa asian. Ei saanut hoidettua. Meille tuli tästä kauniista, mutta tylystä, paikkakunnasta hakematta mieleen ihan oma meemi mukaellen elokuvan Kukkoilijat (In Bruges) ensimmäistä repliikkiä: ”Monschau is a shithole.”
