Loistohotellista tienvarsimotelliin

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2019Avainsanat ,

Nautimme vielä kerran Dorintin loistavan aamiaisen ja tyhjensimme kahvikannun viimeistä pisaraa myöten. Kirjauduttuamme ulos Juha haki auton parkkitalosta ja suoriuduimme matkaan.

Päivän etappi oli lyhyt, koska olimme varanneet aikaa tutustua yhteen reissun päänähtävyyksistä. Päivä muuttui pilviseksi matkalla Würzburgiin ja ajoimme myös yhden reippaasti vettä heittäneen sadealueen läpi. Pilviseltä taivaalta tipahteli yksittäisiä pisaroita pysäköidessämme Würzburg Residenzin edustan aukiolla olevalle pysäköintialueelle.

Würzburg Residenz on barokkityylinen palatsi, jonka rakennuttivat Würzburgin prinssi-piispat vaiheittain 1700-luvun alkupuolella Marienbergin linnan käytyä liian ahtaaksi hovin pitoon. Valtaisan rakennuksen upeimmat huoneet näkee vain oppaan kanssa. Ostimme liput seuraavaan englanninkieliseen opastukseen.

Meillä oli vielä reilu tunti aikaa ennen kierroksen alkua, joten hyödynsimme ajan lounastamalla palatsin sivurakennuksessa olevassa ravintolassa. Nautimme valtaisat salaatit paistettujen kalkkunasuikaleiden kanssa. Harvemmin salaattia ei jaksa syödä kokonaan.

Oppaamme oli nuori saksalaisnainen, jonka englanti oli juuri riittävää opastamiseen. Hän kuljetti noin 30 hengen porukan ensin yläkerroksiin nousevaan suureen portaikkoon, jonka valtavassa kaarevassa katossa oleva fresko kuvaa 1700-luvun alussa tunnetut mantereet. Toisaalta tunteminen oli melko vähäistä, joten varsinkin Amerikan ja Afrikan mantereita kuvaavissa maalauksissa esitetyt käsitykset ja eläimistö eivät oikein vastaa todellisuutta.

Palatsi on täynnä mestarillisten artistien töitä. Pääosan freskoista maalasi venetsialainen mestari yhdessä stuccojen (eli kipsivalukoristeiden) mestarin kanssa luoden osittain kolmiulotteisia töitä. Varsinaisessa piispan asunnossa ja keisarin vierashuoneissa sekä palatsin kirkossa koristelu on aivan uskomattoman upeaa.

Palatsi vaurioitui pahasti liittoutuneiden pommituksissa aivan sodan lopussa, mutta samasta suunnasta löytyi apukin. Amerikkalaisjoukkojen mukana tuli erikoismiehiä suojelemaan ja pelastamaan eurooppalaisia taideaarteita. Nämä henkilöt huolehtivat palatsin pystyyn jääneiden osien suojelemisesta ja korjaustöiden aloittamisesta. Harmittavasti kaikenlainen kuvaaminen palatsissa on täysin kielletty, joten tässä linkki Googlen kuvahakuun.

Opastetun kierroksen jälkeen katselimme vielä loput yleisölle avoimista huoneista. Palatsin ilmanvaihto oli melko rajallista, joten ulkoilmaan paluu tuntui ihan mukavalta. Vaikka sää oli pilvinen ja vähän ripotteli, niin lämpötila oli laskenut yllättävän vähän – tai kuten Nina asian ilmaisi ”oli viileämpää”.

Lähdimme etsimään jäätelöbaaria saadaksemme päivän annoksen ja juotavaa. Kuppila nimeltä Casa löytyi aivan palatsin aukion toisella puolella olevalta kadulta. Jäätelö oli hyvää, mutta kahvi pahaa. Päätimme etsiä ruokakaupan saadaksemme iltapalatarvikeet.

Kiertäessämme katedraalin toiselle puolelle osui kohdalle optikkoliike. Juha oli jo jonkin aikaa harkinnut uusia aurinkolaseja autokäyttöön edellisten kärsittyä hiukan vaurioita. Poikkesimme liikkeeseen ja selitimme ystävälliselle optikkosedälle tarpeen saksan ja englannin sekoituksella. Hän nappasi heti telineestä todella siististi Juhalle istuvat pokat. Kokeiltuaan vielä muutamaa muuta mallia, Juha päätyi ensiksi ehdotetun mustaan versioon.

Katedraalin takaa lähtevä katu kulkee raatihuoneen editse Alte Mainbrückelle eli vanhalle Mainin sillalle. Katu näytti todella eläväiseltä ja kuljimme sillalle asti katsomaan maisemia. Sillalla oli kuin olisimme tulleet suureen coctail-tilaisuuteen. Kaikilla oli viinilasi kädessä ja paikalla pörräsi vähintään puoli tusinaa polttariseuruetta. Pitkästä jonosta päätellen viereinen viinitalo jakeli tuotteitaan ilmeisen edullisesti.

Raatihuoneen torilla
Brassirytmejä Alte Mainbrückellä

Palasimme takaisin ja kävimme aiemmin ohittamassamme marketissa ruokaostoksilla. Palattuamme saaliin kanssa autolle meillä oli enää parikymmentä kilometriä seuraavan yön majalaikkaan. Hotel am Wiesenweg on aivan moottoritie A7:n kupeessa. Meidät otettiin erittäin ystävällisesti vastaan ja ohjattiin erittäin siistiin ja toimivaan huoneeseemme. Nassutettuamme iltapalan Nina simahti Juhan jäädessä kirjoittelemaan päivän kertomusta.

Päivän pikataival