Rantahotellista Ikeaan

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2019Avainsanat , , , , ,

Nautimme vielä kerran fantastisen hyvän aamiaisen ennen kuin sanoimme hyvästit Bernsteinille. Sää oli viileähkö ja pieniä pisaroita ripsahteli. Ajoimme kylien kohdalla tökkivässä liikenteessä Sassnitziin, jossa ohitimme sataman liittymän käydäksemme hakemassa eväitä laivalle.

Löysimme kauppakeskuksen, jossa kävimme parissakin marketissa. Eväiksi löytyi marjoja ja jogurttia muun saaliin ohella. Palasimme satamaan ja nopean kirjautumisen jälkeen siirryimme autojonojen sekaan. Lastaus alkoi noin puolta tuntia ennen aikataulun mukaista kello 13:n lähtöaikaa.

Noustessamme autokannelta ravintolakannelle ohitimme matkustavaisia, jotka selvästikin olivat hyödyntämässä Saksan reilusti Ruotsia alhaisempia alkoholin hintoja. Eväät olivat kuin parhailta Tallinnan laivojen ajalta. Löysimme istumapaikat neljän hengen pöydästä, jossa istui jo ruotsalainen pariskunta.

Neljän tunnin laivamatka kului piinallisen hitaasti. Juha harmitteli, ettei ollut huomannut ottaa tietokonetta mukaan autosta. Vaikkei laivan luvattu nettiyhteys toiminutkaan, niin koneella räpeltäminen olisi ollut viihteelisempää kuin pasianssi puhelimella ja nuokkuminen pöytää vasten käsiin nojaten.

Trelleborgin satamassa autojono eteni hyvin hitaasti. Syy selvisi sataman portteja lähestyttäessä. Saapuvia autoja oli vastassa ennätysmäärä tullivirkailijoita, jotka osoittivat useita autoja ajamaan sivuun. Meitäkin katsottiin tarkkaan, mutta kukaan ei pysäyttänyt. Navigaattori opasti meidät moottoritielle kohti Malmöä.

Lounasaika oli ollut ja mennyt. Eväinä syödyt hedelmät, marjat, jogurtit ja pikkupussillinen perunalastuja eivät oikein kantaneet enää. Nina oli myös tankannut hiilareita puolella pussillisella nallekarkkeja. Autossa alkoi Dumle-pussi vajentua. Emme halunneet juuttua Malmön syövereihin, joten päätimme etsiä ravintolan Lundista. Uneliaan pikkukaupungin kaikki keskustaan vievät kadut oli suljettu muilta kuin takseilta, joten emme päässeet tutkimaan olisiko Lundissa ollut jotain elämää.

Näimme tienvarsiravintolan kyltit ja nousimme moottoritieltä katsomaan sen tarjontaa. Astuessamme autosta ulos tuntui kuin olisimme joutuneet Hitchcockin Linnut elokuvaan. Valtaisa parvi naakkoja leijaili kirkuen taivaalla ja pitkä rivi niitä istui myös ravintolan katonharjalla. Itse ravintola oli suljettu, mutta Juha sai hiukan vahvistusta kaupan puolelta ostetusta hodarista. Nina joutui jatkamaan edelleen karkkihöyryillä.

Matkan jatkuessa lyhyt Google Maps -konsultaatio löysi Hörbyn kylästä italialaisen ravintolan, jonka mielikuvitusrikas nimi oli Italiano. Ninan iloksi sieltä sai gluteenitonta pastaa ja hän nautti maukkaan annoksen, jossa oli tiikerirapua, katkarapuja ja kesäkurpitsaa. Juhan annos vei nälän, muttei siitä sen enempää.

Illan pimetessä saavuimme Älmhultiin, joka on Ikean kotikaupunki. Olimme aivan vitsinä varanneet huoneen Ikea-hotellista. Saavuimme erittäin siistille pysäköintialueelle, joka on keskellä erittäin siistejä rakennuksia. Niistä yksi on Ikea-hotelli. Astuimme erittäin siistiin aulaan ja menimme erittäin s… – eiköhän tuo jo tullut selväksi. Huoneemme oli katutasossa. Koottuamme sängyn ja tuolit – no ei sentään – nautiskelimme hyvin kotoisan huoneen loistavasta nettiyhteydestä.

Päivän ajot