Aamiaisella oli tyypillinen konferenssihotellin tarjonta oletettavasti hiukan parasta firmojen kokousten sesonkia kevyempänä versiona. Kaikkea olennaista löytyi mukaanlukien suttuinen automaattikahvi.
Laiskottelimme aamupäivän ja iltapäivän puolella kävelimme kilometrin verran kylän keskustaan lounaalle. Yllätykseksemme kylä ei ollut niitä uneliaita talorykelmiä, joiden läpi voi ajaa näkemättä ketään. Keskustassa oli kunnon vilinä ja jopa tuoretori, josta ostimme marjoja mukaan.
Soveltuvan lounaan löytäminen on aina haaste maassa, jossa kaikki nassuttavat vain leipiä keskellä päivää. Olimme kuitenkin ennen lähtöä etsineet netistä ravintolan nimeltä Gasterij de Zwaantjes, jonka tarjonnassa oli pari sushi-vaihtoehtoa. Valitsimme molemmat hassusti nimetyn Sushi Pizzan. Se oli pizzasiivun muotoon kasattu riisipeti, jonka päällä oli tuoretta lohta, tonnikalaa ja wakamea. Maittavan lounaan jälkeen nautimme vielä runsaan kermaiset pehmikset paluumatkan varrella olleesta kioskista.
Hotellille palattua Nina kävi testaamassa hotellin uima-altaan. Juha lepäili ja nautti toimivasta nettiyhteydestä. Palatessamme kylältä olimme kuulleet musiikkia, joka kuulosti kuin joku olisi antanut autostereon pauhata täysillä. Se oli ilmeisesti ollut sound check illan konsertille, koska istuessamme iltaa alkoi lähistöltä kuulua reipasta humppamusiikkia laulettuna.
Myöhemmin kävimme illallisella hotellin ravintolassa. Useimmat nuorista tarjoilijattarista olivat ystävällisiä, mutta osa oli niin kuutamolla siitä mitä piti tehdä, että unohtivat tyystin hymyilläkään. Keittiössä oli kuitenkin selvästi ammatilaisia, koska Ninalle tuunattiin aivan loistava vuohenjuustosalaatti ja Juhan kana-annos oli myös oikein maukas.
Soljuvaa tekstiänne on nautinto lukea. Kiitokset myös poneista ja pioneista.
.