Aamiaisen jälkeen pakkailimme kaikessa rauhassa. Hiukan ennen puolta päivää rullasimme pakaasit ulos huoneesta ja hoidimme laskun superpuheliaan rouvan kanssa. Homma kesti melko kauan, koska italialainenhan ei voi puhua ja tehdä muuta samalla. Kädet riittävät vain jompaan kumpaan.
Meillä oli vielä jonkin aikaa ennen kuin lähtisimme kentälle, joten päätimme pistäytyä vielä kävelyllä helteisessä keskustassa. Oli jo todella haasteellista yrittää löytää kadunpätkiä, joita emme olisi jo kulkeneet. Tutusta suklaakaupasta ei päästy pysähtymättä ohi tälläkään kertaa.
Pidimme kahvitauon Gillissä, jossa tällä kertaa nautimme leivokset ja kahvit tiskillä. Totesimme huvittuneina, että saman setin tilaaminen pöytään aiemmin viikolla oli ollut kolme kertaa kalliimpaa.
Kiersimme keskustan länsiosan kautta kohti San Lorenzon kirkkoa ja markkinakatuja. Pistäydyimme kauppahallissa ihailemassa kokin taivasta. Tarjolla oli niin paljon hyviä raaka-aineita, että olisi korkeintaan hankalaa päättää mitä hyvää kulloinkin valmistaisi. Kävimme myös Contin tiskillä tervehtimässä Dinaa eli tyttöä, joka maistatteli meille herkkuja perjantain ruokakiertueella.
Sitten olikin jo aika etsiä lounasravintola. Arvottuamme hetken tuntemiemme vaihtoehtojen välillä, päätimme suunnistaa Caffè Coquinariusta kohti. Harmiksemme paikka oli suljettu vaikka Natalien suosituslistan mukaan sen piti olla myös lounasaikaan avoinna. Huomasimme läheisen Terra Terra -ravintolan ikkunassa TripAdvisorin suositussertifikaatin. Aiemmin se oli ennustanut todella hyvää ruokaa.
Istahdimme lähes tyhjän ravintolan pöytään. Ainoa toinen pöytäseurue oli kaksi iäkkäämpää jenkkipariskuntaa. Päätimme tankata pitkälle kotimatkalle ja tilasimme kunnon liharuoat. Ninan valinta oli grillattua naudanpaistia ja Juha otti myös nautaa, mutta chiantikastikkeella. Lisukkeeksi otimme paistettuja perunoita. Ruoka oli aivan hyvää, joskaan ei aivan yltänyt parin aiemman kulinaarisen nautinnon tasolle.
Juotuamme kahvit palasimme – gelaterian kautta – hotellille, josta lähdimme taksilla lentokentälle. Olimme jälleen ajoissa liikkeellä varmuuden vuoksi. Firenzen pienen kentän muodollisuudet sujuivat niin ripeästi, että saimme odotella jonkin aikaa portin aukeamista. Nina ehti hyvin käydä läpi kaikki kentän kaupat.
Boarding alkoi etuajassa ja jouduimme odottelemaan jonkin aikaa lentokenttäbussissa ennen pääsyä koneelle. Katselimme kauhulla, kun samaan penkkiriviin käytävän toiselle puolelle asettui ruotsalainen äiti vilkkaan pojan ja jatkuvasti kitisevän parivuotiaan kanssa. Kovalla työllä, ja edellisessä penkkirivissä istuvan isän hetkittäisellä avustuksella, äiti onnistui pitämään lapsensa kutakuinkin tyytyväisinä puolitoistatuntisen lennon ajan.
Laskeuduimme Frankfurtiin kahtakymmentä vaille kahdeksan ja jatkolentomme oli määrä aloittaa boarding kymmentä yli. Lentokenttäbussi koneelta terminaaliin tuntui matelevan ja aika riensi. Päästyämme terminaalille huomasimme porttimme olevan aivan pitkän rakennuksen toisessa päässä. Kunnon suomalaisina laitoimme ripeästi tossua toisen eteen ja olimme portilla yhtätoista yli.
Liityimme kanssamatkustajien joukkoon ihmettelemään miksei boarding ollut alkanut. Saimme tasata hengitystä melkein vartin ennen kuin koneeseen nousu alkoi. Myöhemmin selvisi, että kone oli jouduttu vaihtamaan sen saavuttua Helsingistä ja viive johtui siitä. Lufthansan kunniaksi on sanottava, että lento nousi pimentyneelle taivaalle kuitenkin lähes ajallaan.
Juttelimme jonkin aikaa penkkirivimme ikkunapaikalla istuneen mukavan kaverin kanssa. Hän oli töissä Lufthansalla lentomekaanikkona Suomessa ja oli palaamassa koulutuksesta kotiinpäin. Välipalan jälkeen Nina nukahti ja Juhalla juttu jatkui vierustoverin kanssa. Kaveri oli työskennellyt myös useissa muissa Lufthansan toimipisteissä Euroopassa, mutta myös varsin eksoottisissa paikoissa Afrikassa.
Aika kului – noh – kuin siivillä ja pian kone aloitti laskukiidon Helsinkiin. Saavuimme perille seuraavan vuorokauden puolella. Reissu oli ollut todella upea ja olisimme viihtyneet pitempäänkin.
Kiitokset hauskoista kertomuksista, teihin ei päde se vanha suomalainen lause,
että matkoilla kirkot ulkoa ja ne muut paikat sisältä. Tervetuloa kotiin!
Kiitos mukaansatempaavista jutuista. Oli mukavaa olla mukananne Firenzessä. Tervetuloa takaisin takaisin Suomeen. Tapamisiin lauantaina Eero ja Monica
Muuten unohdin kysyä kuka antoi periksi kujalla taksi vai sen edessä olevat ihmiset?
Eero
Kiitos kaikista kommenteistanne ja mukanaelämisestä! Oli fantastinen reissu, voisimme lähteä heti uudestaan.