Opastettu päivä

Julkaistu Avainsanat ,

Herätys oli melko aikaisin, koska olimme varanneet paikat Florence for Foodies -palvelusta heidän Nude and Food -kiertueelleen. Nuori emäntämme toi aamiaisen huoneeseemme kahdeksalta. Söimme ripeästi, jotta olisimme ajoissa opaskierroksen lähtöpaikalla.

Olimmekin jo varttia vaille yhdeksän Galleria dell’Accademian sisäänkäynnin luona. Hiukan ennen yhdeksää paikalle pölähti eloisa nainen nimeltä Natalie kädessään kyltti, jossa luki ”Florence for Foodies”. Helpotukseksemme Nat puhui selkeää ja täysin sujuvaa englantia ilman korostuksen häivääkään. Myös vieressämme odotellut pariskunta Australiasta oli tulossa retkelle. Esittäytymisten lomassa paikalle saapui nelihenkinen perhe Filippiineiltä.

Natalie ohjasi meidät ennakkovarauksille tarkoitettuun jonoon ja pyysi odottamaan sisäpuolella, koska porukkaa oli tulossa lisää. Turvatarkastuksen jälkeen ei kulunutkaan kuin pari minuuttia ja Nat toi joukkoomme vielä kolmihenkisen perheen Bostonista. Australialaiset olivat kiertelemässä rouvan italialaisten sukulaisten luona. Filippiiniläiset olivat lomailemassa ja bostonilaiset saapuneet vierailemaan perheen vanhemman opiskelijatytön luona.

Nat ohjasi porukan saliin, jonka toisessa päässä näkyi Michelangelon David. Ensimmäiseksi pysähdyimme kuitenkin itse mestaria kuvaavan pystin eteen ja Natalie kertoi meille tämän pitkään eläneen (89 v), äreän ja peseytymistä karttaneen kuvanveistäjän elämäntarinan.

Oppaamme sanoi, ettemme olleet vielä valmiita kohtaamaan Davidia ja istutti poppoon penkille seinän viereen. Hän kertoi eloisasti 1500-luvun vaihteen Firenzestä ja Michelangelon aikalaisista sekä erityisesti tämän kilpailusta ja vihanpidosta Leonardo da Vincin kanssa. Molemmat kalastivat Arnoon heitettyjä ruumiita ja tutkivat ihmisen anatomiaa.

Yleensä kuvanveistäjät tekivät useita luonnoksia halvoilla materiaaleilla ennen lopullista versiota kalliilla marmorilla. Virheet marmorin käsittelyssä peitettiin vahalla. Michelangelo ei luonnostellut. Hänestä marmorin sisällä oli vankina mies, jonka hän vapautti ottamalla pois kiven ympäriltä. Hän kutsui muita kuvanveistäjiä petkuttaviksi amatööreiksi ja allekirjoitti tilaussopimukset ”Michelangelo – sin cera” (ilman vahaa). Siitä on lähtöisin ”sincerely”.

Kuultuamme koko tarinan valtavan kokoisesta, huonolaatuisesta ja kaltoin kohdellusta marmoripaadesta sekä sen aikanaan vallankumouksellisista yksityiskohdista, ymmärsimme mikä David-patsaasta tekee niin erikoisen. Natalie osoitti meille lisää yksityiskohtia kiertäessämme virheetöntä ja yhdestä ainoasta marmoripalasta tehtyä yli viisimetristä taideteosta.

Sanottuamme hyvästit Natalien ”poikaystävälle” alkoi food-osuus. Kävelimme muutaman minuutin ja menimme sisään Sienin kahvilaan. Nat kertoi meille italialaisten intohimosta kahviin ja mitä kahvia on suotavaa juoda mihinkin aikaan päivästä. Eri maitokahviversiot sopivat aamujuomaksi, mutta lounaan jälkeen pitäisi pysyä espressossa. Saimme maistaa riisipohjaista makeaa kakkua eli budino di risoa ja joimme marocchinot. Se on espresso, jossa on suklaata ja päällä maitovaahtoa – kyllä siis melkein kuin Starbucksin (= kirosana Italiassa) caffè mocha.

Sumppien jälkeen siirryimme katumarkkina-alueen läpi läheiseen kauppahalliin, jossa oli useampi maistelupysäkki. Ensin syötiin paikallisten suosima lämmin leikkelevoileipä. Me saimme vasikanpaistia, mutta paikallinen erikoisuus on lehmän vatsalaukku eli lampredotto. Sen kanssa sai maistaa tulista kastiketta, jonka nimi on Dantes Inferno. Palanpainikkeena oli edullinen punaviini, jota kutsutaan sen keveyden takia aamiaisviiniksi.

Sitten siirryimme leikkelekauppiaan luo maistelemaan ensin pecorinojuustoja ja sitten erilaisia kinkkuja sekä salameja. Natalie kertoi miten aikanaan Firenze oli lähes sodassa Pisan kanssa, joka otti raskaat verot suolasta. Firenzellä ei ollut varaa suolaan ja siksi perinteinen paikallinen leipä on melko mautonta. Monessa ruoka-aineen kuten raakakinkun valmistuksessa tarvittava suola korvattiin urealla eli kinkun valmistaja itse kirjaimellisesti virtsasi kinkkuihinsa. Nat vakuutti, että maistelemamme kinkut oli tehty nykymenetelmin. Juha esitti, että perinteitä vaalivassa Italiassa joku varmasti toimi vielä vanhoilla metodeilla.

Seuraavan tiskin tarjonnassa oli makea paikallinen cantuccini-keksi, jota nautittiin kastettuna makeaan vino santoon eli pyhään viiniin. Se olikin todellinen sokerien leikki makuaistille vaikka keksi yksinään maistuu aivan pahvilta.

Viimeinen etappi kauppahallissa oli Contin herkkumyymälä, jossa poppoomme jaettiin kahteen ryhmään. Filippiiniläisperhe tuli samaan pienryhmään kanssamme. Kaupan valikoimaa esitteli meille nuori nainen nimeltä Dina. Saimme (ennestään meille jo tutun) luennon balsamicon valmistuksesta sekä maistiaisia sen eri versioista. Lisäksi maistelimme mm. tryffelisuolalla maustettua oliiviöljyä. Sitten tuli juustopalasia, joiden päällä oli viikunahilloa, punasipulihilloa ja paprikahilloa.

Erilaisia makuyhdistelmiä oli paljon ja kaikki olivat vähintään ok ja monet aivan loistavia. Ihme kyllä myös lapset Alex (poika 9v) ja Paige (tyttö 5v) maistelivat kaikkea tarjottua. Välillä pikkutyttö kysyi vanhemmiltaan milloin olisi jäätelön vuoro, mutta tyytyi kiltisti ilmoitukseen ”myöhemmin”. Lopuksi maistelimme vielä pistaasi- ja hassepähkinätahnaa. Esityksen loputtua ostimme pullolliset kymmenvuotiasta balsamicoa ja vaaleaa balsamico biancoa sekä purkillisen hasselpähkinätahnaa.

Tahnoja maisteltaessa Dina kertoi voivansa nassuttaa sellaisenaan purkillisen hyvää elokuvaa katsoessaan. Siitä virisi vilkas keskustelu elokuvista. Juttelimme suosikkirainoista ja näyttelijöistä. Dina ja hänen poikaystävänsä olivat selvästi varsin laaja-alaisia elokuvamakunsa suhteen. Natalie keräsi porukan kasaan ja hyvästelimme Contit.

Kauppahallista lähdettyämme kuljimme korttelin verran ja astuimme sisään pieneen viinikauppaan. Natalie esitteli omistajan, joka on myös viininvalmistaja. Aussimies ihaili ääneen seinän mittaista viskivalikoimaa. Saimme tervetuliaisiksi lasilliset kuohuvaa, jonka jälkeen meille tarjottiin isännän oman tilan chiantia. Se oli hyvän viinivuoden 2007 satoa ja tehty reservaksi eli pitemmällä tynnyrikypsytyksellä. Hieno chianti oikein roihahti suussa, kun sen kanssa naposteli Natalien tarjoilemaa parmigiano-reggiano -juustoa.

Kävimme vuorotellen myös kaupan pienessä kellarissa, joka oli yli tuhat vuotta vanha ja toiminut aikanaan jopa kidutuskammiona. Vierailu viinikaupassa päättyi kierrokseen tiskillä, jossa omistaja jakeli kaikille kahta grappaa ruiskupulloista. Juha edusti Suomea ansiokkaasti jopa tuplasuihkukisassa.

Viimeinen kohteemme oli filippiiniläislapsien koko päivän kiltisti odottelema gelateria eli jäätelövalmistajan kauppa. Lapset saivat käydä Natalien kanssa itse valitsemassa, mutta aikuisille maistatettiin kolmen kupillisen verran ennalta valittuja aivan loistavia makuyhdistelmiä. Perchè No! (= Miksi Ei) -niminen jäätelökauppa tekee kaikki jäätelöt joka aamu. Mikään ei ole eilistä.

Jäätelöt nassutettuamme oli aika hyvästellä todella mukavat kiertuekumppanimme. Suloisen pikku Paigen äiti auttoi tyttöä jakelemaan kaikille isoäidin reseptillä ja lastenhoitajan avustuksella tekemänsä pikkuleivät. Ne oli pakattu todella hienosti kirkkaanpunaiseen paperiin. Ilmeisen riemukas pikkuneiti hiukan ujosteli kaikkien kiitellessä kauniista eleestä.

Palasimme hotellille pikku hengähdystauolle ja tuomaan saaliimme. Meillä oli vielä toiset treffit Natalien kanssa, koska olimme buukanneet samalta järjestäjältä myös opastetun kierroksen Uffizin taidegalleriaan. Lähdimme ajoissa lampsimaan kohtaamispaikallemme Piazza della Signorialle, jossa nykyisin seisoo kopio Davidista sen alkuperäisellä paikalla kaupungintalon edessä. Myös Natalie saapui paikalle hieman etuajassa.

Me olimmekin ainoat opastettavat, joten kierroksesta tuli erittäin interaktiivinen todella loistavan oppaamme kanssa. Aloitimme tutustumalla mielenkiintoisimpaan patsaaseen itse aukion reunassa. Kuulimme hupaisan tarinan pronssipatsaan tehneen supersuuren egon omanneesta kultasepästä.

Sitten siirryimme sisään itse galleriaan. Nat kuljetti meitä huoneissa valiten viisaasti vain muutaman teoksen, joilla oli ollut merkittävä vaikutus taidehistorian kannalta. Esitys antoi meille aivan uudenlaisen perspektiivin renesanssia edeltävään murrosvaiheeseen vaikka itse aikakausi sekä sen kuuluisimmat tekijät ja teokset olivatkin jo jonkin verran ennestään tuttuja.

Meillä oli aivan fantastisen hauskaa Natalien kanssa, jonka asiantuntemus ja loistava huumorintaju tekivät kierroksesta ainutlaatuisen kokemuksen. Yhtä madonnataulua ihmettelimme hahmon ylipitkien sormien takia, jolloin Natalie repesi täysin Juhan Freddy Krueger -kommentille ja sanoi käyttävänsä sitä tulevissa opastuksissaan.

Parhaiten jäivät mieleen taiteilijoiden henkilöhistorioiden vaikutukset taiteeseen ja toisiin taiteilijoihin. Huvittava havainto oli nähdä Koraanin säkeitä arabiaksi esirenesanssin kirkkotaulussa. Sen ajan maalari oli vain kopioinut Lähi-Idästä kauppiaiden mukaanaan tuomasta kirjasta kauniita koukeroita tauluunsa. Asiasta oli maininnut museolle vasta 1990-luvulla taulun nähnyt muslimivierailija.

Todella nopeasti kuluneen parituntisen päätteeksi oli oikein haikeaa hyvästellä Natalie. Kello oli jo sen verran paljon, että päätimme etsiä illallispaikan. Käytimme apuna aamupäivän kierroksella saamaamme suosituslistaa ja etsimme kartalta Caffè Coquinarius -ravintolan.

Matkalla ravintolaan osuimme vielä avoinna olevan nahkaliikkeen kohdalle ja päätimme poiketa sisälle. Sieltä löytyikin Ninalle aivan loistavasti istuva klassisen linjakas nahkatakki, joka on tehty ohuesta ja pehmeästä lampaan nahasta. Sesongin loppuajan alennusmyynti vielä puolitti hinnan, joten takki jäi päälle saman tien.

Päästyämme ravintolaan saimme viimeisen vapaan pöydän tuurilla, koska eteisaulassa oleva karu peltipöytä ei kiinnostanut edellistä ilman varausta saapunutta pariskuntaa. Juuri istahdettuamme tuli meitä tervehtimään bostonilaisperheen isä Gary. Hän ja vaimonsa Jill olivat myös sattumalta valinneet saman kohteen Natalien useita ravintoloita sisältävästä suosituslistasta.

Tilasimme meille molemmille samanlaiset annokset paistettua kanaa ja vihanneksia. Juha nautti myös lasillisen Montalcinon punaviiniä aivan loistavan hyvän aterian kanssa. Aurinkoinen päivä oli jo mennyt mailleen lähtiessämme ravintolasta. Onneksi pikkukadutkin ovat hyvin valaistuja. Palattuamme hotellille alkoi todella aktiivinen päivä tuntua. Matkakertomuksen tekeminenkin sai jäädä kesken unen saavuttaessa meidät molemmat.

4 thoughts on “Opastettu päivä”

  1. Ihania juttuja ja ruokia 🙂 Mageet nahkatakit ootte hommannut! Parissa kohtaa tuli kyllä semmonen lievä what the jeff -olo – esim. kinkun entinen valmistustapa, taiteilijoiden pikku kalastusharrastus ja viinikellarin entinen käyttötarkoitus… Kyllä sitä kaikenlaista on ihminen puuhannut !

    Pitäkääpä hauskaa aikaa siellä 🙂

  2. Mahtavat selostukset, mietin olisiko mieleeni jäänyt noin paljon yksityiskohtia, oli opas kuinka hyvä tahansa. Vaikka olen sen Taavetin nähnyt muutaman kerran en tiennyt että on yhtä kappaletta koko mies. Ei ole vielä päässyt Berlusconi täydentämään antiikki-
    veistoksia siellä. Jossain oli lisännyt Milon Venukselle kädet ja sodanjumala Marsille
    jotain muuta, maskuliinisuutta korostavaa. Toivotan teille lisää maittavaa hengelle
    ja ruumiille. Kiitos!

  3. Kyllä nyt kelpaa, kun molemat kulkee uudessa nahkarotsissa. Kiitos selostuksesta ja kuvagalleriasta.
    Terveisin Eero ja Monica

Kommentointi on suljettu.