Emme pitäneet mitään kiirettä lähteä ennen check out aikaa. Nautinnollisen aamiaisen jälkeen lopettelimme pakkaamisen ja menimme respaan kirjautumaan ulos.
Respassa ollut nuori nainen keskittyi vain näyttöönsä todeten palvelemansa meitä hetken kuluttua. Sitä seurasi käytös, jossa hän oli hirvittävän kiireinen ja me häiriötekijä. Pyysimme saada jättää laukkumme säilöön. Kun nainen vain laittoi ne respan seinän vierelle, pyysi Juha laittamaan läppärin ja muuta arvokasta tekniikkaa sisältävän reppunsa parempaan talteen. Se ei kuulemma nyt onnistunut, kun hän oli respassa yksin.
Emme olleet oikein tyytyväisiä vastaukseen ja odottelimme hetken, josko hän veisi laukut parempaan talteen. Kun sitä ei tapahtunut, otimme asian uudestaan puheeksi. Nainen alkoi hermostua meihin ja kysyi halusimmeko puhua hänen esimiehensä kanssa. Vastasimme kyllä. Hetken kuluttua pidimme palaverin paikalle kutsutun nuoren pukumiehen kanssa. Olimme mahdollisimman rakentavia, mutta tiukkoja, koska tämä oli turha tapaus muuten aivan erinomaisessa hotellikokemuksessa. Jutellessamme nainen löysi aikaa viedä laukkumme lukittuun varastoon.
Meillä oli hiukan aikaa tehdä pikku kierros kaupungilla kuumassa, mutta aikaisempia päiviä pilvisemmässä säässä. Pian olikin aika palata hakemaan kamat. Respan känkkäränkän vuoro oli ohi ja laukkumme luovutti jo aiemmista päivistä tuttu todella mukava nainen. Johtuen koko kesän jatkuneista hurjista ruuhkista kentillä, olimme päättäneet mennä ajoissa paikalle.
Otimme Aircoach-bussin lähikadulta ja olimme todellakin aikaisin kentällä. Siitä ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä, koska meillä oli yksi ruumaan menevä laukku ja check in -tiski ei auennut mitenkään normaalia aiemmin. Seisoskelimme toista tuntia odottaen laukun luovuttamista ja katselimme kuinka taululla näkyvä minuuttimäärä turvan jonotusajasta kasvoi kymmenestä 25:een odotellessamme.
Laukun luovutettuamme olikin sitten toistaiseksi pisin käymämme siksak-jono ennen turvatarkastusta. Homma kuitenkin hoitui noin puolessa tunnissa ja meille jäi aikaa napata syötävää ennen portille siirtymistä. Kone lähti aikataulussa ja myös laskeutui ajallaan.
Viimeinen hidaste kotiin pääsemisessä oli, että Juhan auton akku oli mennyt kuukaudessa liian heikoksi käynnistämään autoa. Helsinki-Vantaan erinomainen pysäköintipalvelu hoiti kuitenkin yhdellä puhelinsoitolla alle vartissa paikalle reippaan nuoren naisen boosterin kanssa ja pääsimme ajamaan kotiin.