Hotel 7:n aamiainen oli reissun toiseksi paras. Newbridgen Keadeen vei voiton hiuksenhienosti tuoreilla hedelmillä, joista ei ollut tehty hedelmäsalaattia. Muuten seiska voitti hotellina ylivoimaisesti.
Lähdimme ulos helteiseen aamuun ja poikkesimme turisti-infossa kyselemässä yleislippuja julkiseen liikenteeseen. Kolmen päivän lipun hinnan perusteella päädyimme kuitenkin siihen, ettei se maksaisi itseään näin kompaktissa kaupungissa varsinkaan, kun meillä ei ollut aikomusta poistua keskustan ulkopuolelle.
Ostimme automaatista kertaliput raitiovaunuun ja ihmettelimme miksi kadulla on vain yhdet raiteet. Väärään suuntaan kulkevan ratikan kuski neuvoi meitä siirtymään pysäkille seuraavalla samansuuntaisella kadulla. Poikkikadun kohdalta löytyikin pysäkki haluamaamme suuntaan.
Ajoimme muutaman pysäkinvälin joen eteläpuolelle. Juotuamme kupposet läheisessä kahvilassa menimme Iveagh Gardens -puistoon. Se on vähemmän tunnettu pieni puisto, joka on kuuluisa ruusutarhastaan. Kuljimme puiston läpi etelästä pohjoiseen ja putkahdimme muurin portista toiseen todella pieneen puistikkoon. Puiden varjossa olevilla penkeillä oli muutama henkilö, joko lukemassa yksinään tai juttelemassa kaverilleen. Muurien ympäröimän puistikon toisessa päässä oli portaat alas kellaritasolla olevalle terassille, jossa oli muutama pöytä aurinkovarjojen alla. Pöydissä istui ihmisiä joko kupposen tai välipalan kanssa.
Terassilta pääsi ainoastaan sisään viereiseen rakennukseen. Kuljeskelimme parilla käytävällä ja pyörähdimme pienessä shopissa etsien ulospääsyä. Viimein piti kysyä shopin henkilökunnalta mistä pääsee ulos. Ystävällinen kaveri naurahti todeten ”ai olette täällä jumissa” ja neuvoi reitin ulos. Seurattuamme ohjeita putkahdimme aulaan, jossa oli lipputiski ja sen ohitse ulos. Olimme juuri vierailleet tahattomasti kirjallisuusmuseossa. Pistäydyimme sisällä viereisessä Newman University Church -kirkossa, joka on kuin puristettu kahden talon väliin.
Newman University Church
Kadun toisella puolella olikin sitten se mihin olimme olleet suunnistamassa eli St Stephen’s Green -puisto. Se on dublinilaisten henkireikä. Porukkaa olikin reippaasti käyskentelemässä puiden varjostamilla käytävillä ja istuskelemassa nurmikoilla.
St Stephen’s Green
Puistojen pohjoispuolella on ostoskatuja. Juha parkkeerasi itsensä Massimo Duttin naisteosaston tuolille Ninan pyöriessä shoppaamassa. Jonkin ajan kuluttua saalista olikin saatu ja jatkoimme haahuilua vilkkailla kaduille.
Etsiydyimme Temple Barin alueelle, joka on Dublinin yöelämän keskus. Näin päiväsaikaan kohteemme oli kuitenkin The Seafood Café by Niall Sabongi. Nina oli löytänyt tämän palkitun ravintolan netistä. Sen löytäminen pikkukatujen sokkeloista olikin sitten toinen juttu.
Nautimme aivan fantastisen hyvän lounaan. Nina aloitti burratalla ja Juha meritaimenella. Otimme molemmat pääruoaksi merianturaa. Ravintolan taustamusiikki oli niin kovalla, että Juha laittoi korvatulpat saadakseen rauhallisemman ruokailukokemuksen.
Herkuttelun jälkeen yritimme päästä katsomaan kaupungintaloa sisältä, mutta se oli yllätykseksemme suljettu. Kävimme kurkkaamassa viereisen Dublinin linnan arkkitehtuuria, mutta kiinnostus ei riittänyt opastettuun kierrokseen sisätiloissa. Huomasimme kyltin, joka mainosti ”Inspired by Piranesi” -näyttelyä Coach House Galleryssa. Olimme nähneet tämän 1700-luvulla eläneen arkkitehdin ja taitelijan töitä Sinebrychoffilla Helsingissä, joten kiinnostuimme etsimään gallerian.
Dublin Castle
Kiersimme rakennuksen takana olevaan Dubh Linn Garden -puistoon, jonka reunassa kyseinen galleria sijaitsee. Joimme ensin kupposet niinikään saman pikku ruohokentän laidalla olevassa kuppilassa. Galleriassa oli esillä muutama Piranesi ja muiden taiteilijoiden töitä, joissa oli käytetty piranesimaisia elementtejä.
Dubh Linn Garden
Pikku taidepaussin jälkeen kuljeskelimme laiskasti siksakkia läheisillä ostoskaduilla ja -gallerioissa. Sitten siirryimme Irish Whiskey Museumin tiloihin odottelemaan ennalta varaamamme opastetun kierroksen alkua. Tasan kuudelta nuori mies kutsui kierrokseen osallistuvat seuraamaan itseään yläkertaan.
Seuraavan kolmen vartin ajan saimme humoristisen ja asiapitoisen sekä audiovisuaalisin efektein höystetyn esityksen viskin historiasta. Kierroksen viimeinen etappi oli maisteluhuone, jossa saimme maistaa neljää erilaista viskiä. Sen lisäksi saimme opastuksen ja mahdollisuuden kokeilla viskien sekoittamista eli blendaamista. Oppaamme Colm opasti toimintaa ja vastaili kysymyksiin.
Todella hauskan puolitoistatuntisen jälkeen kävelimme hotellille poiketen vain marjastamassa Tescossa.