Satoi reippaasti ja näkyvyys oli alle 200 metriä. Nautimme aamiaista ironisesti aurinkohuoneessa. Päivän ohjelmana oli ollut kiertää Dinglen niemimaan kärjen ympäri kulkeva maisematie, joka alkaa ja päättyy Dinglen kaupunkiin. Olemattoman näkyvyyden takia päätimme kuitenkin pitää lepopäivän majapaikassamme lueskellen ja nettiä surffaten.
Nina nukahti kellahdettuaan aamiaisen jälkeen loikoilemaan. Juha teki hiukan töitä, joilla olisi jo hiukan kiire loppukuusta. Parin tunnin kuluttua huomasimme, että näemme ikkunasta viereisen rinteen harjalle saakka. Sää oli selkenemässä, joten ponnahdimme heti liikkeelle.
Ajellessamme Slea Head Drive -maisemareitin alkumetrejä oli näkyvyys jo erinomainen. Reittiä ei turhaan kutsuta yhdeksi Irlannin upeimmista. Olimme ajaneet vasta muutaman kilometrin nähdessämme kyltin: ”Feed sheep and historic ring fortress”. Pitäähän sellaisen kohdalla pysähtyä. Aivan tien varressa olikin vanha ja umpeen kasvanut, mutta selvästi näkyvä pyöreä linnoitus. Se kuului nyt maajussille, jonka eläimet laidunsivat alueella. Portin takana oli koju, josta ostettiin liput ja saatiin kupilliset rehumurua elikoille syötettäväksi.
Linnoitus ja vallihauta
Syöttöpuuhasta tulikin mieleen Japanin-matkamme Naran puiston kauriit. Pienet lampaat näkivät, jos tulijalla on tutun näköinen purkki, niin se tietää ruokaa. Ne söivät kiltistä kädestä. Ninan syöttäessä tuli osille myös suuri vuohi, joka olisi ehdottomasti halunnut syödä suoraan purkista eikä suostunut käsiruokintaan. Ninan kieltäytyminen antamasta koko astiaa sai vuohen esittämään köhivän vastalauseen.
Lampaansyöttäjät
Ajelimme upeissa maisemissa pysähdellen usein ihailemaan aivan hillittömiä näkymiä. Pistäydyimme myös kupposilla The Blasket Centren kahvilassa tutustumatta muuten saarikeskuksen mahdolliseen tarjontaan. Kiersimme liki 50 kilometrin mittaisen maisematien päätyen takaisin Dingleen.
Pysähdyspaikkojen maisemia
Reitin alkupuoli (kohokohdat normaalinopeudella)
Nina oli löytänyt meille ravintolan. Out Of The Blue tarjoilee ainoastaan samana päivänä pyydystettyjä meren antimia. Sen periaate on ollut alusta asti, että mikäli saalista ei tule, niin ravintola ei sinä päivänä ole auki. Selvästikin saalista oli saatu, koska ilman varaustakin Nina sai puhuttua meille pöydän heti aukeamisaikaan kello neljä. Meillä oli sitä ennen reilu puoli tuntia aikaa käyskennellä näin kauniina arkipäivänä paljon kivamman tuntuisen pikkukaupungin keskustassa.
Palattuamme tasan neljäksi ravintolaan saimme nautiskella koko reissun tähän asti ylivoimaisesti parhaan aterian. Ninan alkuruoka oli haudutettuja jättikatkarapuja vartaassa. Juha nautiskelu chowderia eli paksua kalakeittoa. Pääruoaksi Ninalla oli paistettua punakampelaa kapriksilla ja paahdetuilla manteleilla. Juhan valinta oli hiiligrillattua pietarinkalafilettä kasvismuhennoksella (Provencale ratatuille) ja kastikkeessa grillattua paprikaa ja basilikaa. Ruoka oli juuri niin hyvää kuin miltä tuo kuullostaa.
