Olimme jälleen valvoneet melko myöhään matkakertomusten kanssa, joten aamulla nukutti makean pitkään. Nautiskelimme reilun aamiaisen ennen kaupungille lähtöä. Päivä oli jälleen aurinkoinen vaikkei aivan yhtä kuuma kuin edellinen.
Kävimme nauttimassa tuplaespressot jälleen italialaistyylisessä kuppilassa nimeltään Costa Coffee. Kupposten jälkeen suunnistimme Princes Streetin eteläpuolta reunustavaan puistoon, jonka länsiosan kävelimme läpi The Mound -kadulle saakka.
Princes Streetin ja The Moundin kulmassa puistoa on maailman vanhin kukkakello. Se istutettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1903 ja alkuperäinen kellokoneisto on edelleen käytössä. Istutus tehdään nykyisin uusiksi vaihtuvin teemoin kaksi kertaa vuodessa ja noin 30.000 kukan asettelu vie kahdelta mieheltä viisi viikkoa.
Scottish National Galleryn nurkalla jäimme hetkeksi kuuntelemaan kolmen miehen yhtyeen esitystä. Kitaran, säkkipillin ja rumpujen kombo soitti niin reippaasti, että se sai osan katsojistakin tanssahtelemaan.
Noustessamme The Bank -katua bongasimme Whiski Rooms -ravintolan. Pikainen tarkistus tabletin TripAdvisorista kertoi sen olevan laadukas ruokapaikka. Nina valitsi lounaaksi grillattua bassia ja Juha burgerin, jossa oli pihvin lisäksi hänen uutta lemppariaan haggista. Molemmat annokset olivat todella hyviä. Ruokailun jälkeen Juha kävi pienen konsultaation ravintolan yhteydessä olevan viskikaupan myyjän kanssa siitä millainen yksimaltainen voisi olla Juhan makuun.
Täysin massuin kiipesimme Royal Milelle, jossa Nina kävi läpi osan lukuisista villaa ja kasmiria myyvistä liikkeistä. Saalista ei löytynyt vaikka Juha harkitsikin kiltin ostoa. Kävimme kupposilla tällä kertaa ei-italialaistyylisessä kahvilassa. Juhan mielestä espresso ei ollut lainkaan edellisten tasoa.
Seuraavasta puodista Ninalle melkein tärppäsi, mutta kasmirpaidan hurja hintalappu torppasi hankinnan. Sitten oli vuorossa lomareissun pakollinen kirkkovisiitti. Kävimme kuvaamassa – maksullisten lupien kanssa – St. Giles’ Cathedralin hienot sisätilat.
Laskeuduimme maililta jälleen rautatieasemalle, jossa kävimme lunastamassa reissun junalippuja. Lipputoimistossa oli pientä jonoa, mutta henkilökunta purki ne tehokkaasti opastaen odottajia nopeimman toimintatavan valinnassa. Yksi virkailijoista kysyi onko jo maksettuja lippuja noutavia ja käytti puolestamme itsepalveluautomaattia lippujemme tulostamiseen.
Asemalta nousimme jo hyvin tuttuja rullaportaita Princes Streetille ja kurvasimme upeaa Balmoral-hotellia vastapäätä olevalle pikkukadulle. Sieltä löytyi Mondo-lehden suosittelema Guildford Arms -pubi. Meillä oli jo yksi hyvä kokemus lehden suosituksista – edellisen päivän World’s End pub.
Istahdimme pubin parvelle olevaan pöytään ja tilasimme illalliset. Ninalle löytyi salaatti grillatulla kanalla. Juhan valinta oli myös kanaa. File oli kääritty pekoniin ja täytteenä oli – kuinkas muuten – haggista. Valintamme olivat ihan hyviä vaikka eivät aivan yltäneetkään aiempien maukkaiden kokemusten tasolla.
Edellisellä, vuosien takaisella , samanikäisellä vaaleanpunaiseen mekkoon pukeutuneells vaalealla tyttösellä oli kyllä parempi rytmitaju – mutta tietäähän nuo ulkomaalaiset, tekevät niin hyvin kuin kykenevät. Juha, ehkä se kiltti olisi kuitenkin harkittavissa – asu olisi kokonainen. Kiitokset ihanan vihreistä näkymistä. Tuli muuten nälkä – taas.
Vinkki, vinkki, koska joululahjat on hyvä ostaa ajoissa, pyydän huomioonottamaan lahjan antajan iän ja ostamaan hyväksikatsomansa lahjan ja täten helpottamaan antajan paineita. Koskee esimerkiksi hyviä kashmir -villapaitoja, hieman varautuneesti ruudullsia lippalakkrja, mutta jos tarve vaatii, niin siitä vaan!
Onnittelut Juhalle hyvästä lippalakkivalinnasta ja vähän muustakin. Olimme huru-ukkojen kanssa suunnitelleet matkaa Edinburghiin. Valitettavasti se ei toteutunut ja nyt huomaan kuinka hyvää valintaa olimme silloin tekemässä. Onneksi saan nyt nauttia matkasta kanssanne.
Eero