Kioton kauppagalleriat

Julkaistu Kategoriat Japani 2017Avainsanat ,

Aurinkoinen aamu jälleen. Ajelimme bussilla kaupungin ydinkeskustaan Shijo Karasuma -pysäkille, jonka alla myös Kioton molempien metrolinjojen risteys. Keskusta on huomattavan erilaista aluetta moderneine rakennuksineen kuin se Kioto, jossa olimme enimmäkseen liikkuneet. 

Pistäydyimme Daimaru-tavaratalossa kahvilla. Hienostuneen kuppilan kahvi oli kallista ja niukasti juomakelpoista. Pääkohteemme oli Nishiki Food Market -galleria, josta kuulemma parhaat ravintolat hakevat raaka-aineensa. Tarjolla todellakin oli vaikka millaista syötäväksi kelpaavaa, joskin tarjonta näytti nimenomaan turisteille ja muille yksittäisesti ostaville tarkoitetulta eikä lainkaan tukkukauppamaiselta.

Ruokatarvikkeiden ja valmiiden ruokien lisäksi oli paljon muunlaisiakin kauppoja kuten syömäpuikkojen ja niiden pidikkeiden erikoiskauppoja sekä Tenavien Snoopy-hahmon tuotteisiin erikoistunut liike. Riisitaikinan sisään piilottamiseen erikoistuneesta puodista maistoimme paria erilaista riisipalleroa, joiden oudot makuyhdistelmät saivat meidät dumppaamaan pallerot yhden puraisun jälkeen.

Sitten osuimme kojulle, jossa grillattiin jättikatkarapuja tikuissa. Tilasimme ensin pari tikkua – kussakin kolme isoa katkarapua. Ne näyttivät grillattaessa niin hyviltä, että nostimme tilauksen kolmeen annokseen. Ne myös maistuivat aivan valtavan hyviltä. Olisimme nuolleet tikutkin, jos ne eivät olisi olleet niin karkeaa puuta.

Madeltuamme kaikessa rauhassa kansaa vilisevän varttimailin (400 metriä siis) kuvittelimme homman olevan sillä selvä. Nishikin itäpäässä kuitenkin risteää sen kanssa kaksi muuta yhtä pitkää galleriaa. Ne ovat toki hiukan vähemmän rustiikkisia (lue: viehättäviä), mutta niiden iloinen vilinä oli hyvin puoleensavetävä ja kuljeskelimme myös niitä hitaasti läpi. Meitä huvittivat erityisesti joidenkin liikkeiden varsin erikoiset nimet: Womb (kohtu), Ciaopanic, Psycho Bunny jne.

Ostimme pehmikset pienestä kuppilasta, jossa oli jäätelöjä mainostavat kuvat vaikka kookasta pehmiskonetta ei näkynyt missään. Tarjoilija täytti tötteröt laittamalla kylmäkaapista isohkon jogurttipurkin kokoisen kapselin hieman kahvinkeitintä kookkaampaan laitteeseen. Kone ruuttasi ulos aivan oikean pehmiksen. Ne syötyämme osui kohdalle Café Lucca, joten poikkesimme sinne kupposille. Erittäin hyvä kahvi kompensoi superpienen kuppilan musiikkivalintaa, joka oli räppiä.

Gallerioiden pohjoispäässä oli seinässä samanlainen jättimäinen rapu, jonka näimme tanssivan Osakan Dotonborissa. Ulkopuolella olevan – myös englanninkielisen – ruokalistan tarjonta näytti niin houkuttelevalta, että päätimme syödä myöhäisen lounaan juuri siellä. Pöytiä ei juuri sillä hetkellä (16:10) ollut vapaana, mutta saimme mukaan varauskortin puoli viideksi. Käytimme ne parikymmentä minuuttia kulkien nopeasti läpi viimeisen etapin gallerioista.

Ravintola Kani Doraku Kyoto Honten (jonka nimeä ei ollut muuten kuin japaniksi näkyvillä) on keskittynyt rapuruokiin kuten sen iso logokin viittasi. Tilasimme annoksen nimeltä Hatukaze, joka sisältää rapua seitsemällä eri tavalla. Sen lisäksi tilasimme annoksen grillattua kuningasrapua. Upean makunautinnon kruunasi vielä Chirashi-sushi eli kulhollinen sushi-riisiä, jonka päällä oli reilusti rapusuikaleita. Koko ateria maksoi toistasataa euroina, mutta oli joka sentin arvoinen.

Reilun parin tunnin nautiskelun jälkeen pistäydyimme vielä parissa liikkeessä ja näimme mielenosoituksen. Se hoidettiin kuitenkin hyvin japanilaisesti. Iskulauseita hoilaava porukka käveli tasan yhden kaistan leveydellä ja liikenteenohjaajat valomiekkoineen viitoivat autot ohitse toista kaistaa. Koko poppoo pysäytettiin punaisiin valoihin ja jono katkaistiin suojatien kohdalta, jotta muut pääsisivät kadun yli.

Järjestys se olla pitää mieltä osoitettaessakin

Vaikka emme paljon ostelleetkaan niin shoppauspäivämme oli erittäin hauska johtuen gallerioiden pirteästä ilmapiiristä. Aidosti iloisen tuntuisten ja avuliaiden myyjien kohteliaisuus ei katoa vaikkei sillä kertaa mitään ostaisikaan.