Tokion Shinjuku ja Akihabara

Julkaistu Kategoriat Japani 2017Avainsanat ,

Hotellin aamiainen on arvokas, mutta valinnanvaraa riittää länsituristillekin ja kahvikin oli oikein hyvää. Viereisessä pöydässä istui amerikkalaismies, joka aloitti jutustelun kanssamme. Hän oli kokenut japaninkävijä sekä selvästi opiskellut kielitieteitä. Meillä oli oikein mukava juttutuokio useistakin asioista. Emme kysyneet, mutta kaveri vaikutti liian fiksulta ollakseen Trumpin kannattaja. 

Emme pitäneet kiirettä kaupungille lähtemisessä, koska Tokiosta meillä ei ollut mitään listaa asioista tai paikoista, jotka haluaisimme ehdottomasti nähdä. Tutkittuamme vaihtoehtoja päätimme hyödyntää Japan Rail Passia ajellen Yamanote-linjan varrella oleville mielenkiintoisille alueille. Päivän ensimmäinen kohde oli Shinjuku.

Vaikka sekä Shiba – eli kaupunginosa, jossa hotellimme sijaisi – että Shinjuku ovat molemmat Tokion ydinkeskustaa niin niiden etäisyys on noin kahdeksan kilometriä. Linja teki pienen kierroksen, joten matka kesti puolisen tuntia. Sitten putkahdimme keskelle aivan meille eeppisen tuntuista hyörinää. Myöhemmin meille selvisi, että Shinjuku on maailman vilkkain rautatieasema.

Hankkiuduimme ensin ulos aseman itäpuolelta, koska olimme merkinneet kartalle Zanmai-ketjun sushiravintolan sieltä noin puolen kilometrin päässä asemasta. Itäinen Shinjuku on iltaelämän keskus, kun taas lähtinen osa on Tokion hallinnollinen keskus. Sanotaankin, että valojen sammuessa läntisessä Shinjukussa ne syttyvät itäisessä.

Ninan iloksi heti aseman ulkopuolella oli pari laukkujen merkkiliikettä, joten ne piti toki tarkastaa. Sitten kuvatessaan yhtä korkeaa rakennusta hän näki mainostaulussa tutun pulleaposkisen miehen. Sushizanmai-ketjun perustaja Kiyoshi Kimura esiintyy firman mainoksissa. Aivan aseman vieressä olevan rakennuksen kolmannessa kerroksessa on ketjun ravintola, jossa nautimme jälleen maittavan aterian. Osakan Dotonborin ravintola sai silti pitää ykköspaikkansa.

Länsipuolelle siirtyminen tarkoitti kulkemista aseman läpi maan alta. Tunsimme olevamme muurahaisia valtaisan keon sokkeloissa tuhansien muiden muurahaisten kanssa. Japanilaisen mainonnan pikkuoravamaisesti kimittävien äänten kakofonia yhdessä lukuisten kuulutusten ja kaikkialla ohjeita puhumalla suoltavien laitteiden kanssa oli melko huumaavaa. Ei ihme, että japanilaiset pitävät hiljaisista zen-puutarhoista.

Mainontaa maan alla

Shinjukun länsiosassa on Tokyo Metropolitan Government Offices eli Tokion alueen hallintokeskus. Rakennuksessa oli kylttejä ja koristeita Tokion valmistautumisesta 2020 olympialaisiin. Käsilaukun ja repun kurkistamisen tasolle jääneen turvatarkastuksen jälkeen nousimme nopealla hissillä 45-kerrokseen. Sieltä on hyvät näköalat yli Tokion, jota riittää joka suuntaan pitemmälle kuin pilvisenä päivänä näkyi.

Palattuamme maan pinnalle jatkoimme Yamanote-linjalla Shinjukusta Akihabaraan, joka on elektroniikkaliikkeiden keskus. Astuessamme ulos asemalta meitä oli vastassa varsinainen värien räjähdys. Kaikkialla oli värikkäitä mainoksia, jättiruuduilla vilkkuivat mainokset ja kadulle avointen värikylläisten liikeiden edustat täytti kaiuttimista kuuluva markkinointi.

Väriä harmaanakin päivänä Akihabarassa

Katselimme huviksemme nörttiparatiisin melskettä jonkin aikaa ennen kuin sääennusteen mukainen sade alkoi. Liityimme markiisien alla fantasiahahmojen pienoismalleja ihailevien joukkoon ja kuljimme läpi uskomattoman kapeiden kujien, joiden varrella oli lisää erikoisliikkeitä. Sade vesitti halumme tutustua akneihoisten taivaaseen kauempaa, joten palasimme asemalle.

Paluumatkalla hotellille poistuimme junasta Tokion päärautieasemalla hankkiaksemme iltapalaa mukaan. Kävimme ensin Dean & Delucan delissä ennen kuin löysimme Daimaru-tavaratalon herkkuosastolta loput. Kaikki tämä tapahtui tietysti sokkelikossa maan alla.

Palasimme junalle ja ajoimme loppumatkan hotellia lähimmälle rautatieasemalle. Vaikka sade oli hiukan vaimeampaa niin kävelimme puolet hotellille johtavasta 600 metrin matkasta maan alla kulkien Mita-metroaseman läpi.

4 kommenttia artikkeliin ”Tokion Shinjuku ja Akihabara”

  1. Oi miksi tämän tarinan piti loppua? Oisin niin halunnut jatkaa fiilistelyä! ?

  2. Kioto oli mielestäni paras, sen hiljaiset puutarhat ja veden solina olivat niin rauhòittavat. Tokiosta oli niin toisenlainen. Mitä edellinen viestittäjä tarkoittaa
    tarinan loppumisella, odotan puolestani matkakertomuksenne jatkuvan jooko?

  3. Mietimme täällä onko teidän seuraava kohteenne ehkä Kiina, Juhahan on jo käynyt ainakin pari kertaa ymmärtääkseni.

  4. Tuo äänimaailma on aivan kakofoninen suomalaisen korviin.

Kommentointi on suljettu.