Uusikaupunki on tuttu autoteollisuudesta, mutta meidät houkutteli sinne iäkkäämpi ”teollisuus”. Lähdimme Espoosta aamupäivän puolelle ja olimme perillä alkuiltapäivästä jo ennen kuin hotelli Aittaranta oli saanut huoneemme valmiiksi.
Kävelimme läheiseen Captain’s makasiini -ravintolaan, jossa nautimme maittavan lounaan kuunnellen live-musiikkia ja katsellen kanaalimaista kaupunginlahtea reunustavan venesataman vilinää.
Saimme luhtitalotyyppisen hotellin toisesta eli ylimmästä kerroksesta raikkaan viileän huoneen, joka oli helpotus ulkona paahtavan helteen jälkeen. Lähdimme kuitenkin heti takaisin paahteeseen ja siirryimme aivan kadun vastakkaisella puolella olevaan Bonk-museoon. Saimme nuoren tytön kanssa lippukassaa hoitaneen nuoren pojan oppaaksemme ja hän kertoi meille – aivan pokkana – Bonkin suvun sekä täysin toimintavapaiden keksintöjen historian.
Todella hupaisan museokierroksen jälkeen käyskentelimme jonkin aikaa ”UKIn” autioilla kaduilla ihaillen hienoja vanhoja puurakennuksia. Istuskelimme sitten kaupungilahden rannalla olevan Pakkahuoneen kahvilan terassilla nauttien pehmikset. Nina valitsi virkistyksekseen kylmäuutettua jääteetä Juhan tyytyessä vilvoittavaan lähdeveteen.
Ennen paluuta hotellille kävimme vielä hakemassa kaupasta pikkusuolaista iltapalaksi. Sitten vetäydyimme nauttimaan ihanan viileästä huoneestamme ja sen hienosta näköalasta venesatamaan.
