Köhis ja nuhis kotimatkalla

Julkaistu Kategoriat Las Palmas 2011Avainsanat ,

Ninan kännykkä oli herättämässä tavallista aikaisemmin. Juhan vielä jatkaessa hetken uniaan, Nina kävi suihkussa. Sitten Juhakin heräsi ja teki aamutoimensa. Pakkasimme vielä ennen aamiaiselle siirtymistä. Aamiaishuoneessa oli vilkkaampaa kuin kertaakaan aikaisemmin. Ystävällinen hovimestari ohjasi meidät ainoaan vapaaseen pöytään.

Aamiainen oli herkullinen ja valtavan monipuolinen kuten tavallista. Tarjolla oli makkaroita, espanjalaista omelettia, paistettua kanamunaa, grillattuja tomaatteja, erilaisia sämpylöitä, leikkeleitä, juustoja, paloiteltuja tuoreita hedelmiä, jogurttia, muroja, kakkuja, keksejä. Nina piti erityisesti valmiiksi kuorituista appelsiiniviipaleista ja tuoreesta papaijasta. Juhan ruokahalu ei ollut erityisen hyvä, mutta hän sai kuitenkin nieltyä hieman paistettua kananmunaa ja jogurtin.

Aamiaisen jälkeen lepäilimme huoneessamme ja hoidimme viimeiset pakkaamiset kunnes oli aika puoliltapäivin luovuttaa huone. Respassa olikin aikamoinen ruuhka tanskalaisryhmän majoittuessa. Odottelimme hetken vuoroamme aulan sohvalla istuskellen. Päätimme siirtyä jonoon, kun ulkoa alkoi saapua toinen lössi danskeja.

Hotellin ravintolan auettua yhdeltä menimme syömään lounasta, Tällä kertaa istuimme ravintolan terassilla. Ninalle tuotiin ensin väärä annos ja hovimestari pahoitteli kokin sekoilevan. Juha ehti syödä ruokansa, luutonta (ainakin melkein luutonta) häränhäntää, ennen kuin Nina sai eteensä oikean annoksen kummeliturskaa gnokkeilla ja curry-kookoskastiketta. Nina valitsi kevyehkön kala-annoksen koska halusi ehdottomasti jaksaa syödä jälkiruoaksi arroz con leche eli riisipuuroa kanelijäätelön kera.

Lounaalta siirryimme hotellin baarin terassille nauttimaan tuplaespressot ja istuskelemaan. Nina surffaili netissä sen mitä Macin akku salli, eli noin 20 minuuttia. Siinä odotellessamme kyytiä kentälle Juha sai tekstiviestin, joka kertoi koneemme olevan parisen tuntia myöhässä. Kuljetus lentokentälle ja check-in tapahtuisivat kuitenkin alkuperäisen aikataulun mukaisesti.

Lentokentälle meidät kuljetti tilataksi, jossa meidän lisäksemme oli kaksi muuta pariskuntaa. Kentälle saavuttuamme asetuimme check-in -jonoon ja odottelimme hetken ennenkuin check-in alkoi ja jono alkoi liikkua. Ennen turvatarkastusta istuskelimme hetken aulan penkeillä ja söimme välipalamme: päärynöitä, banaaneita ja vettä. Turvatarkastus meni sujuvasti, Ninan kohdalla portti tosin, kuten tavallista, piippasi. Tottakai korujen vuoksi.

Sitten meillä olikin runsaasti aikaa istuskella lentokentällä ja kuunnella jatkuvia kuulutuksia. Täällä ei pidetä kiirettä edes lennoille. Madridin lennon viimeinen kuulutus ilmoitettiin kymmenisen kertaa ja sen jälkeen alettiin kuuluttaa vielä puuttuvaa matkustajaa nimellä. Puuttuva henkilö oli Mr Imam, joka lopulta juoksi portille vyö kädessään.

Nina oli mielissään löydettyämme kentällä paikan jonka lähellä oli sähköpistoke, joten hän sai koneeseensa virtaa. Hän alkoi aikansa kuluksi kirjoitella päivän kertomusta ja aika ajoin luki kirjoittamaansa Juhalle. Sitten Nina teki kierroksen terminaalin kaupoissa. Saalista ei kertynyt, mutta mieleen jäi rannerengas, joka oli kolme hopeanväristä palloa kuin ripustettuna kengännauhoihin. Moisesta kehdattiin pyytää liki satasta.

(Juha kirjoitti tästä loppuun.)

Vihdoin lentomme kuulutettiin ja suhteellisen ripeästi meidät kuljetettiin busseilla kentällä seisovan koneen viereen. Porukkaa otettiin koneeseen vain pieninä ryhminä kerrallaan kuulemma siksi, että tankkaus oli vielä kesken. Ninan istahdettua paikalleen hän huomasi kadottaneensa hopeisen rannekorunsa. Juha kipaisi vielä stuertin kanssa ulkona rappusilla ja kentällä vilkaisemassa, mutta mitään ei löytynyt.

Pääsimme vihdoin lähtemään hiukan kahdeksan jälkeen. Lento oli melko tapahtumaköyhä ja laskeuduimme Helsinki-Vantaalle hiukan vaille neljä aamuyöllä. Juha ei ollut nukkunut, mutta Nina oli saanut unta huolimatta koko päivän jatkuneesta ja koneessa pahentuneesta nenän vuotamisesta.

Saatuamme matkalaukut hihnalta menimme muiden mukana ripeästi etenevään taksijonoon. Kohdallemme osunut taksi oli Huyndai katumaasturi, josta laskeutuva kuski olisi milloin tahansa saanut roolin Lumikki-produktiosta. Olimme kotona kello viisi aamuyöllä.

Epilogi: Ninan rannekoru löytyi hänen repustaan tavaroita purettaessa. Se oli onneksi pudonnut sinne hänen järjestellessään repun sisältöä Las Palmasin lentokentällä.

Yksi ajatus koskien aihetta “Köhis ja nuhis kotimatkalla”

  1. Kiitos matkakertomuksesta kuvineen. Melkein tuntui kuin itse olisi ollut mukana.

Kommentointi on suljettu.