Reipasta ja varovaista ulkoilua

Julkaistu Kategoriat Las Palmas 2011Avainsanat ,

Aamulla Juhalla oli jo parempi olo, mikä ilahdutti kovin huolissaan ollutta Ninaa. Poistuessamme huoneestamme aamiaiselle näimme käytävässä ystävällisen ja avuliaan kerrossiivoojamme, joka kysyi voisiko hän mennä siistimään huoneemme. Edellisenä päivänä Nina oli pyytänyt vaihtamaan vain pyyhkeet Juhan levätessä. Otimme tarjouksen mielihyvin vastaan, sillä sängynpeitteet on varustettu mitä monimutkaisimmalla lakanasysteemillä, jonka virittämiseen ei maallikko kykene.

Aamiaisella uusi kahvikone jatkoi ruuhkan aiheuttamista – siinä määrin, että henkilökunta otti käyttöön myös vanhan suuren hopeanvärisen kahvitermoksen.

Huoneeseen palattuamme surffailimme netissä; Juha katseli huimia taitolentotemppuja Youtubesta ja Nina valmisteli ensimmäistä BookCrossing-vapautustaan. Ideana on laittaa kirja kiertoon, eli jättää luettu kirja jonnekin julkiselle paikalle jonkun toisen löydettäväksi ja luettavaksi.  Kirja tulee merkitä jotta se ei ajautuisi jonnekin löytötavaroiden sekaan unohduksiin.

Hieman puolen päivän jälkeen Nina lähti lenkille Juhan jäädessä huoneeseen. Sää oli puolipilvinen ja tuulinen mutta lämmin. Nina suunnisti rantaa pitkin, juosten osan matkasta autiolla hiekkarannalla aivan vedenrajassa. Kaiken kaikkiaan lenkin pituudeksi iPod+Niken mukaan tuli 8,8 km. Samaan aikaan huomattavasti piristynyt Juha liitti kuvia aikaisempien päivien kertomuksiin.

Lounaalle suunnistimme hotellin ravintolaan, jossa molemmat valitsimme vasikanfilepihvin – sama valinta jonka Nina oli tehnyt jo sunnuntain lounaalla.  Annos ei pettänyt tälläkään kertaa. Hauska huomio on se, että paistoaste täytyy suhteuttaa paikalliseen skaalaan. Kun täällä pyytää kypsän, saa juuri sellaisen  medium plussan kuin oikeasti halusikin. Jälkiruokakahvimme siirryimme nauttimaan hotellin baariin, sillä siellä on paras tuplaespresso.

Lounaan jälkeen Juhakin halusi lähteä vähän katselemaan hotelliltamme etelään sijaitsevaa vanhaa keskustaa. Iäkäs taksikuski keskeytti kortinpeluun ja selitti valtaisasti jotain espanjaksi. Ilmoitimme kohteeksi Catedral Sta Ana de Colón -kirkon, joka sijaitsee vanhan keskustan eteläpäässä.

Taksikuskin mielestä oli aivan turhaa/vaikeaa ajaa perille. Hän ilmoitti jättävänsä meidät muutaman korttelin päähän, koska voisimme hänen mielestään kävellä loppumatkan. Hän jätti meidät pois autosta keskellä risteystä suojatielle. Ilmeisesti hänellä oli kiire jatkamaan kortinpeluutaan. Tippi vastasi suoritusta.

Vanhan keskustan talot ovat kauniita, niistä osa on entisöity ja osa kipeästi sen tarpeessa. Catedral Sta Ana de Colón on vaikuttavan kokoinen, tummasävyinen katedraali, joka näyttää olevan pahasti rapautumassa. Valitettavasti emme päässeet tutustumaan sisäpuolelta tähän Kanariansaarten ensimmäiseen kirkkoon, jonka rakentaminen aikanaan kesti nelisen vuosisataa ja joka sen vuoksi on sekoitus goottilaista, renesanssia ja neoklassista tyyliä. Kävelimme vanhan hallintorakennuksen kautta kirjastolle, jonne Nina vapautti kirjansa, ja sieltä edelleen Calle Trianan kävelykadulle.

Trianan ostoskadun liikkeissä oli vilkasta – alennusmyyntien viimeiset päivät houkuttelivat. Kävelimme rauhakseltaan ja pysähdyimme välillä ottamaan kuvia tai vain katselemaan ihmisiä. Sivukadun pienessä kahvilassa Juha nautti tuplaespresson ja Nina kupposen teetä.

Toipilas huomasi väsähtäneensä jo tästä pienestä kävelyretkestä. Hän usutti Ninan jäämään vielä shoppaamaan ja palasi taksilla hotellille lepäämään. Nina halusikin ehdottomasti käväistä Promodin ja Batan liikkeissä ja seurasi sitten taksilla perässä.

Hotellilla vertailimme taksikokemuksiamme.

Juhan kuski kommentoi naureskellen Juhalle radiosta kuulunutta kappaletta espanjaksi. Rempseän selityksen katkaisi Juhan kommentti: ”No ablo espanjol pardon”. Hetken hiljaisuuden jälkeen käytiin seuraavanlainen keskustelu:
K: Where you from?
J: Finland
K: Why you here?
J: Holiday
K: You like it?
J: Yeah.
Sen jälkeen olikin hiljaista kunnes hotellilla taksamittarin näyttäessä 3,75 euroa Juhalla ei ollut kuin 20 euron seteli. Kuski otti sen vastaan eikä tehnyt elettäkään antaakseen vaihtorahaa vaan sönkötti espanjan ja englannin sekoituksella ”Paljonko?” Hetken setvimisen jälkeen Juha pyysi takaisin 15 euroa.

Ninan taksissa tuoksui vahvasti suitsukkeelle. Osoitteen antamisen jälkeen kuski ei pukahtanutkaan. Hotellille saavuttaessa taksamittari näytti 3,30 euroa ja Nina tarjosi 10 euron seteliä kuskille, joka tiedusteli löytyisikö pienempää rahaa. Nina kaiveli kaikki kolikkonsa vain todetakseen että ne eivät riittäneet ja sai kympistä vaihtorahat suurimmaksi osaksi kymmenen ja viidenkymmenen sentin kolikkoina, oli seassa joku euron kolikkokin.

Ilta kului mukavasti lepäillen ja surffaillen, Nina kirjoitteli päivän keromusta ja Juha laitteli kuvia edellisten päivien kertomuksiin.

Iltaruoan tilasimme taas huonepalvelusta. Ensimmäistä kertaa huonepalvelun tuoma ruoka oli pettymys. Kana oli kylmää ja ikävästi aavistuksen verran pinkkiä. Soitto huonepalveluun ja ystävällinen palaute, että tämä ei ollut hotellin tason mukaista, tuotti vuolaat anteeksipyynnöt ja pahoittelut. Emme halunneet enää uutta kana-annosta vaan pelkän kasviskeiton, joka luvattiin toimittaa mahdollisimman nopeasti.

Olimme melko hämmästyneitä, kun hetken kuluttua huoneemme ovesta rullattiin sisään pöytä, jolle oli katettu kauniisti suuri keittolautanen servetteineen, kokonainen kattilallinen keittoa, sämpylöitä, voita, hedelmäkori ja pullo Cavaa jäissä coolerissa. Pöydällä oli myös hotellin ruoka- ja juoma-asioista vastaavan johtajan kortti.

Nautimme maukkaan keiton lähes kokonaan. Koska Nina harvoin juo ja Juha oli antibioottikuurilla pähkäilimme mitä tekisimme kuohuviinille. Googlattuamme hetken matkatavarasääntöjä ja -suosituksia päätimme ottaa sen matkalaukussa mukaamme Suomeen.

2 thoughts on “Reipasta ja varovaista ulkoilua”

  1. Nina halusi, että kerron muokanneeni hänen tekstiään. 🙂

  2. Olen tänään lukenut kaikki aikaisemmatkin päivät. Pikaisen paranemisen ja mukavan kotimatkan toivotukset ovat jonkun aikaisemman päivän kohdalla. Hienoa, että Juha on jo paremmassa kunnossa. Terveisin Eero ja Monica

Kommentointi on suljettu.