Bryant Park -puisto oli täynnä lämpimästä säästä nauttivia ihmisiä. Käytyämme brunssilla punaliekissä palasimme hotellille keventämään vaatetusta. Ystävällinen rouva Hui oli juuri siivoamassa huonettamme. Hän poistui hetkeksi antaen meidän hoitaa vaatepuuhat rauhassa.
Päätimme ajaa metrolla Manhattanin eteläosaan. Nina pääsi suoraan portista läpi yhteisen metrokorttimme pyyhkäisyllä. Juhalle portti ilmoitti, ettei kortin arvo enää riitä. Käytyään lataamassa dollarin lisää kortille Juha yritti uudelleen. Portti sanoi GO, mutta juututti Juhan keskelle kalteriporttia päästämättä eteenpäin.
Takaisinpäin pääsi kyllä, mutta arvo oli toki kadonnut kortilta. Uusi yritys sai jonkin hälyttimen soimaan. Onneksi todella ystävällinen nuori nainen sanoi päästävänsä Juhan läpi pyyhkäisemällä omaa korttiaan. Juhan hämmästyneeseen ilmeeseen hän vastasi, että ”se on ihan ok, koska minulla on rajaton kortti”.
Päästyämme junille lähdimme alakaupungin suuntaan. Missasimme vaihtoasemamme, joten aloitimme kävelykierroksen hiukan eri paikasta kuin alunperin suunnittelimme. Se ei haitannut meitä lainkaan, koska osuimme vilkkaan Chinatownin sydämeen.
Fiilistelimme ihmisvilinässä lauantain sykettä. Kaikki kaupat olivat auki, joten mistään ei olisi tiennyt mikä viikonpäivä on kyseessä. Kuuntelimme ohimennen huvittuneena sukkia katutiskillä myyvän tuhdin miehen mantraa; ”wan peä wan daala” (One pair one dollar).
Kuljimme Little Italyn puolelle, jossa otimme pienet välipalat todella rennon mukavassa Chicane-lounasravintolassa. Tarjoilija ei räpäyttänyt silmääkään vaikka otimme vain lounasmenun jälkiruokaosaan kuuluvan jugurtin marjoilla. Saimmepa vielä keittön tervehdyksenä kaksi pientä ja aivan fantastisen hyvää croissanttia.
Jatkoimme Sohon puolelle, jossa Nina kävi vielä shoppailemassa Coachin liikkeessä. Kurvasimme kohti pohjoista ja saavuimme ihmisiä kuhisevaan Washington Square Park -puistoon. Kuuntelimme hetken reipasta redneck-musaa. Puiston toisella laidalla soitti myös bändi, mutta kappale oli yhtä piristävää kuin ranteiden auki leikkaaminen. Jatkoimme matkaa Union Square Parkille, jossa Farmers Market oli sulkeutumassa.
Menimme vielä Bed Bath and Beyond -liikkeeseen katselemaan lakanoita. Löysimmekin todella upeita silkkisen sileitä aluslakanoita jopa tarjouksesta, mutta samantasoisia pussilakanoita ei löytynyt lainkaan. Tai olisihan niitä ollut yhden yhteisen peiton päälle, mutta myyjätärkin katsoi meitä epäuskoisesti kysyen; ”Te siis oikeasti nukutte eri peittojen alla.” Koska emme olisi saaneet koko settiä, niin lakanat jäivät ostamatta.
Kello kävi jo kuutta, joten etsimme Juhan puhelimella jälleen hyvää ravintolaa lähistöltä. Gramercy Tavern oli niin täynnä, että pöytiä olisi vapautunut vasta tuntien päästä. Seuraavalla poikkikadulla oleva Craft oli myös täynnä, mutta he tarjosivat mahdollisuutta syödä baaritiskin ääressä. Se sopi meille ja saimme mukavat reunapaikat tiskin päästä.
Meitä palveli iloisen ystävällinen naisbaarimikko, jonka kanssa juttelimme ajoittain illallisemme lomassa. Aloitimme jakamalla aivan täydellisesti paistetun annoksen kampasimpukoita. Toinen jakamamme annos oli waguy-naudan paistisiivuja. Sekin oli aivan täydellisen hyvää. Joimme vielä teetä palanpainikkeeksi ennen paluuta hotellille pakkaamaan seuraavan päivän lähtöä varten.
Tulin aivan mainiolle tuulelle orkesterin soittamisen myötä. Onneksi olin juuri nautinut pääsiäsaterian mämmineen. Eikä nälkä yllättänyt tällä kerralla.
Terveisin Eero