Vetinen Woodbury

Julkaistu Kategoriat New York 2014Avainsanat , ,

Sääennuste oli luvannut pilvistä ja heikkoa sadetta, joten olimme päättäneet suunnata Woodbury Commonin outlet-kylään shoppailemaan. Päivä valkenikin harmaana. Päästäksemme ajoissa liikkeelle (tai silkasta laiskuudesta) olimme jälleen tilanneet aamiaisen huoneeseen.

Kävelimme muutaman korttelin matkan hotellilta Port Authorityn linja-autoasemalle. ShortLine-bussiyhtiön lippuluukuilla oli muitakin shoppailumielisiä jonottamassa. Jonot etenivät kuitenkin nopeasti ja lipunmyyjä kehotti meitä kiirehtimään yläkerran portille, josta oli vuoro juuri lähdössä.

Jono bussille oli jo lähes purkautunut, mutta meidät ja muut jonoon kiirehtineet ohjattiinkin viereiselle portille, josta lähti toinen bussi heti saatuaan auton täyteen. Istahdimme aivan eturiviin.

Ennen kuin bussi ajoi ulos terminaalista, niin se pysähtyi ja kuski soitti jollekulle kysellen ohjeita. Ilmeisesti jokin varoitusvalo oli syttynyt. Kuski sammutti moottorin, käynnisti uudelleen ja raksutteli nappuloita. Ilmeisesti buuttaus auttoi, koska pääsimme matkaan.

Kuskimme paahtoi kosteassa ja ajoittain tihkusateisessa kelissä melkein koko matkan vasenta kaistaa. Perillä satoi kevyesti. Ensimmäisen putiikin jälkeen haimme alueen kartan infopömpelin tiskiltä ja merkkasimme meitä kiinnostavat liikkeet.

Kuten edelliselläkin käynnillämme teki Juha ensimäisen hankinnan. North Face -liikkeestä löytyi todella siisti softshell-takki. Muutaman liikkeen käytyämme olikin jo lounasaika. Nuudelibaarin pikalounaan aikana oli sade yltynyt vedenpaisumukseksi. Muutaman kymmenen metrin matka Guccille kasteli meidät täysin. Suojasimme kännykät ja kamerat pieniin muovipusseihin, joita kaikkeen varautuneella Ninalla oli käsilaukussaan.

Sade hellitti hieman ennen seuraavaa kohdetta. Juha päästi Ninan irti Coachilla ja parkkeerasi itsensä mukavaan nojatuoliin oven lähettyville. Ninan pörrätessä suuressa liikkeessä Juha nuokahteli nahkatuolin syleilyssä.

Sateisuudesta johtuen jätimme käymättä pari putiikkia ja suuntasimme bussipysäkille. Siellä olikin jo jono sateenvarjoja. Pidimme hetken sadetta katoksen alla, mutta tajusimme, että sieltä ei päässyt mitenkään mukaan bussien saapuessa. Siirryimme noin 50 metrisen jonon jatkoksi värjöttelemään sateeseen.

Nina sai ystävälliseltä saksalaistytöltä pienen muovisäkin, jonne saimme vettyneissä paperipusseissa olleet ostoksemme. Tytöllä oli muitakin muovikasseja omille ostoksilleen. Olimme itse ostelleet myymälöistä, joista ei saanut kuin paperikasseja. Juhan takki oli jo putoamassa vettyneen kassin läpi.

Busseja tuli harvakseltaan ja ne täyttyivät märistä shoppareista. Sade oli vain tihkua, mutta tuuli alkoi käydä jo luihin ja ytimiin. Puimme Ninan tuulitakin päälle vielä Juhan ostaman softshellin.

Vihdoin tuli meidän vuoromme päästä bussiin. Jono oli odotellessamme kasvanut jo parinsadan metrin mittaiseksi. Vaikka bussissa ei ollut lämmitys päällä, niin Nina nukahti päästyämme sateiselle moottoritielle.

Viimeinen värjöttely oli Port Authorityn taksijonossa, josta selvisimme onneksi melko nopeasti. Hotellihuoneessa levittelimme märät vaatteet joka puolelle kuivumaan ja kävimme kuumassa suihkussa. Illalliseksi tilasimme sushia alakerran japanilaisravintolasta. Bryant Park hotellissa ei lue missään ”room service” – täällä se on ”private dining”.

One thought on “Vetinen Woodbury”

  1. Morjens!
    Kiva taas kerran olla mukananne New Yorkissa. Matkanne on alkanut hyvissä merkeissä mielenkiintoisten maisemien keskellä. Rinnakkain vanhaa ja uutta sekä nautinnollisa syötävää.
    Hyvän pääsiäisen toivotuksin
    Eero ja Monica

Kommentointi on suljettu.