Toissapäivänä jaetussa kuuman sään kestämisen ohjeessa sanottiin, että päivän aikana pitäisi olla kuusi tuntia poissa suorasta auringonpaisteesta. Erityisesti sitä pitäisi välttää päivän kuumimpaan aikaan eli kello 11 – 17.
Nina päätti noudattaa ohjetta kirjaimellisesti. Vähintään viikon kestävillä kaupunkimatkoilla varaamme päivän, jolloin Nina pääsee rauhassa shoppailemaan. Tällä reissulla se oli tämä päivä.
Aamiaisen jälkeen ajoimme metrolla Restauradoresin asemalta Colégio Militar/Luz -asemalle, jonka uloskäynti nousee suoraan Sellon ja Itäkeskuksen kaltaiseen kauppakeskukseen nimeltään Centro Comercial Colombo.
Nautittuamme vahvistavat tuoreista appelsiineista puserretut mehut, Juha laski Ninan irti ja kierteli ensin itsekin kauppakeskusta ennen asettumistaan kannettavan tietokoneen kanssa hyödyntämään kauppakeskuksen wifi-verkkoa.
Kahdelta iltapäivällä iloinen shoppari tuli sopimaamme paikkaan aamupäivän saalista kantaen. Kiersimme kolmannen kerroksen ravintolamaailman ja valintamme osui Kitchen by Monte Mar -kalaravintolaan.
Kumpaakaan ei kiehtonut ruoan kanssa askartelu, joten valitsimme katkarapuja riisissä -nimisen annoksen. Täysin ummikon henkilökunnan kanssa selvisi, että siinä olevat katkat oli siivottu kuoristaan. Annos oli yllättävän maukas kauppakeskusravintolan tarjonnaksi.
Ruokailtuamme Nina teki vielä toisen kierroksen ja tavatessamme viideltä oli saalis kasvanut. Hän oli myös hankkinut hienon treenikassin, jota voisimme käyttää käsimatkatavarana saadaksemme kaiken kulkemaan paluumatkalla.
Kävimme vielä alakerran Continente-supermarketissa, joka oli aivan kotoista kokoluokkaa. Juhan ottaessa kuvaa Ninasta marketin kookkaan ostoskorin kanssa, tuli paikalle henkilökuntaan kuuluva rouva marisemaan kuvaamisesta. Juhan poistuessa jäi tärkeä täti motkottamaan vartijalle, joka oli tyynesti katsellut sivusta kuvaamista.
Tässäkin marketissa huomasi kuinka täynnä E-koodeja tuotteet olivat. Leikkeleiden valinta oli todella haasteellista yrittäessämme välttää kaikkein haitallisimpia koodeja. Juustoissa ei ollut lainkaan tarjolla mitään maukkaammiksi tunnistamiamme laatuja.
Portugali ei todellakaan ole mikään ruokaparatiisi muun kuin merellisen tarjonnan osalta. Meistä hauska yksityiskohta kaupassa oli kokonainen osasto kapakalaa. Sitä täällä saisi varmaan kahviinsakin halutessaan ja kahvin kanssa syötäisiin tietysti nata-leivos.
Nina kävi vielä ”pikaisesti” hakemassa apteekista uuden pullon käsidesiä. Pikaisuus ei ihan toteutunut, kun ensin piti ottaa vuoronumero valitsemalla oikea tuoteryhmä (vain portugaliksi). Sitten jonotettiin vuoroa tiskille, jonka takana oleva myyjä haki pyydetyn pikkupullon jostain takahuoneesta. Onneksi maksu sentään hoitui samalla tiskillä.
Kauppakeskuksesta metroon vievät rullaportaat ovat katetulla pihalla. Sisätilojen tasaisen mukavan 25-asteen jälkeen reilusti yli 30-asteinen hönkäys ulkoilmaa tuntui tukalalta.
Tulimme eilen takaisin viiden
päivän purjehdukselta, ihan kreivin aikaan, tänään olisi ollut vastatuuli. Matka kesti
eilen mukavassa sivutuulessa melkein 7 tuntia.
Elokuussa Portugalissa tulee olemaan vielä kuumempi ja enemmän lomalaisia – niitä
ranskalaisia esimerkiksi.
Ei tainnut kapakalaa lipsahtaa ostosten joukkoon, olisi niin säilyvää. Olette niin hymyileviä ja levänneitä kuvista päätellen. Tuleeko nyt moottoripyörästä vaaleanpunainen?
Äärimmäisen helteen varoitus annettiin vain pariksi-kolmeksi päiväksi ja lämpötila näyttääkin ennusteiden mukaan täällä nyt olevan laskusuunnassa, ainakin hetkeksi. Se pinkki tuktuk ja fillari olivat selvästi kavereita 😀
Olisi kannattanut ostaa yksi kapakala kotiin vietäväksi n iin ensi jouluna olisi koko talo tuoksunut liotettavan kapakalan aromille.
Hahhaa! Emme ostaneet niitä edes tuliaisiksi 😀
Ehkä olisi pitänyt kun sekä äiti että sinä niistä kommentoitte 😉