Vaikka lento lähti ihan siedettävään aikaan puoli kymmeneltä niin se tarkoitti herätystä neljältä, jotta saisimme itsemme kentälle ajoissa. Aamutoimien jälkeen Valopilkulla tilattu taksi tuli nopeasti ja olimme todellakin ajoissa kentällä.
Kakkosterminaalin pääaula kuhisi matkalle lähtijöitä. Koska olimme tehneet check-inin jo verkossa, niin kuljimme terminaalin toisen päädyn turvatarkastuspisteelle, jossa ei ollut lainkaan jonoa.
Ninan laukku haluttiin tutkia, koska läpivalaisu näytti paljon ”orgaanista materiaalia”. Katsottuaan tarkastajaa hetken epäuskoinen ilme kasvoillaan, Nina tajusi hänen tarkoittavan ruokavalioonsa kuuluvia leipiä ja annospuuroja. Pikaisen penkaisun jälkeen pääsimme läpi.
Pakatessamme tavaroita takaisin kuulimme tarkastuksen esimiehen kertovan alaisilleen, että puolenpäivän aikaan tulisi tarkastukseen parituhatta espanjalaista mummoa. Siihen yksi tarkastajista totesi, että ”se on sitten koko iltapäivä no hablo ingles”.
Olimme ostaneet KLM:ltä liput Helsingistä Lissaboniin välilaskulla Pariisissa. Emme pitäneet sitä ongelmana, koska meillä oli vain käsimatkatavaroita. Kummallakin oli kabiinimitat täyttävä laukku sekä reppu ”henkilökohtaisena tavarana”.
Ensimmäisen osuuden Helsingistä Pariisiin operoi Finnair. Kaikki meni juuri niin sujuvasti kuin voisi olettaakin. Pariisissa jouduimme vaihtamaan terminaalia, joka Charles de Gaullen kokoisella kentällä tarkoitti melkoista patikkamatkaa ja uutta turvatarkastusta.
Matkalla tarkastukseen meidät poimi erilleen yksi lentokenttävirkailija, joka halusi punnita matkatavaramme. Meillä oli muutaman kilon yli kabiiniin sallitusta määrästä, joten tämä p****ntärkeä pikkuvirkamies pääsi pakottamaan meidät viemään yhden laukun check-inin kautta baggage-dropille. Se oli varsin ilahduttavaa nimenomaan matkatavaroiden mustana aukkona tunnetulla kentällä.
Lennon Pariisista Lissaboniin operoi Air France ja se meni juuri niin kuin saattoi odottaakin. Lennon boarding myöhästyi yli puoli tuntia ja siitä tiedotettiin vasta portilla, joten oli myöhäistä lähteä etsimään lounasta, jonka olimme jättäneet väliin matkatavaraselvittelyn takia. Päästyämme koneeseen arvottiin lähtöä vielä sen verran, että lento lähti tunnin myöhässä.
Check-in verkossa ei ollut sallinut vaihtaa istuinpaikkoja eikä se onnistunut myöskään palvelutiskillä tai portilla. Siksi samalla lipulla olevat kaksi matkustajaa istuivat 22 penkkirivin päässä toisistaan.
Olimme varanneet erilliset liput TAP:n lennolle Lissabonista Portoon reilulla vaihtoajalla kuitenkin sillä perusteella, että olimme liikkeellä vain käsimatkatavaroilla. Ennen koneen laskeutumista Lissaboniin Juha kävi Ninan luona sopimassa toimintatavasta perillä.
Heti pyörien osuttua kiitorataan kytkimme puhelimet päälle. Juha lähti suoraan matkatavaroiden luovutuspisteeseen ja Nina juoksi sokkeloisia käytäviä ostosalueen läpi transfer-tiskille tekemään check-inin TAP:n lennolle tai vaihtamaan sen, jos näyttäisi ettemme ehtisi.
Ninan osuus meni todella sujuvasti ystävällisen, auttavaisen ja täydellistä englantia puhuvan virkailijan kanssa, joka suoritti check-inin valmiiksi pahoitellen, että joutuisimme noutamaan boarding passit varsinaiselta check-in-tiskiltä ennen lähtöporttia. Nina ehti suunnistaa matkatavarahalliin Juhan luo ennen kuin laukkumme ponnahti hihnalle.
Saatuamme laukun juoksimme Amazing Race -tyylillä ja anteeksi pyydellen ihmisjoukon läpi terminaaliaulan kautta lähtöselvitykseen. Nina oli saanut nimenomaisen tiskin numeron, joten meidän ei tarvinnut arpoa mikä selvityspiste hoitaisi asian.
Tiskin takan istui rauhallinen nuori nainen, joka kysyi miksi juoksemme. Kuultuaan lähtömme numeron hän sanoi, että voimme olla aivan rauhassa, koska kone oli melkein puoli tuntia myöhässä. Kiireestämme ilmeisen huvittuneena hän sanoi, että portille kävelee kolmessa minuutissa turvatarkastuksen jälkeen.
Huomattavasti rauhoittuneina, mutta edelleen hengästyneinä saavuimme turvatarkastukseen, johon ei onneksi ollut lainkaan jonoa. Erittän ystävällinen vanhempi tarkastaja taputteli Juhan, joka taskujen tyhjentämisestä huolimatta piippasi herkälle säädetyssä portissa. Kaveri olisi jutellut pitempäänkin, ellemme olisi lähteneet porttiamme kohti.
Portille saapuessamme näimme jonon, jota oltiin päästämässä koneeseen. Meille selvisi kuitenkin, että tunnin välein Lissabonin ja Porton väliä kulkeva lento oli sen verran myöhässä, että edellinen vuoro oli vasta lähtemässä.
Istahdimme läheiselle tuoliriville ja hetken lepotauon jälkeen kävimme vuorotellen hakemassa välipalaa läheisestä kahvilasta. Lissabonin ja Porton väli lennetään potkuriturbiinikoneilla. Kyytimme näytti mataluudestaan johtuen kääpiöltä normaalinkokoisten matkustajakoneiden rinnalla.
Lento sujui rauhallisesti noin kolmasosalla suihkukoneiden nopeudesta ja lentokorkeudesta. Pilotti rysäytti virvelin kiitorataan noin tunnin kuluttua lähdöstä. Olimme tilanneet kuljetuksen kentältä asunnollemme ja ilmoittaneet koneen olevan myöhässä. Soittaessamme kuskille kentän edustalta hän sanoi olevansa vielä keskustassa, koska TAP:n nettisivusto ei ollut päivittynyt kertomaan koneen saapumisaikaa.
Otimme taksin, jonka kuski joutui ensin kysymään kaveriltaan missä näyttämämme osoite oli. Sitten hän suunnisti keskustaa kohden pitäen huolen, ettei nopeus kertaakaan pudonnut alle suurimman sallitun. Hän jopa haastoi farmari-Volvollaan peräämme tulleen Ferrari F430:n, joka ohitti meidät ulvahtaen keskustan kaksikaistaisella kadulla.
Kadut kapenivat yksisuuntaisiksi lähellä majapaikkaamme. Kiemurtelu toi meidät kapean kadun risteyksestä hiukan ohi kohteestamme. Taksi hoiti sen peruuttamalla risteävälle yksisuuntaiselle aivan oven eteen vaikka olimme sanoneet voivamme jäädä pois heti risteyksen jälkeen.
Soitimme isännällemme Alexandrelle lukossa olevalta alaovelta. Hän kertoi ovikoodin ja tuli vastaan kapeaan alakäytävään. Keskikokoisen hotellihuoneen kokoinen asuntomme oli heti toisessa kerroksessa. Erittäin ystävällinen isäntämme selitti miten asunnossa kaikki toimii ja kertoi sekä merkitsi kartalle lukuisia vinkkejä kaupungista.
Käväisimme hakemassa muutaman korttelin päässä olevasta pikku marketista välttämättömimmät aamiaistarpeet ihmetellen kuinka täynnä E-koodeja tarjonnan ruokatavarat olivat. Tuotuamme ruoat asunnolle päätimme etsiä illallista jostain läheltä.
Aivan muutaman kymmenen metrin päässä samalla kadulla asuntomme kanssa on pieni ravintola Adega Do Carregal, joka osoittautui aivan ihastuttavaksi paikalliseksi ravintolaksi. Ruokalista löytyi jopa englanniksikin, joskin ruokien kuvaukset kuulostivat hyvin eksoottisilta.
Nina aloitti melonilla ja kinkulla. Juhan pari ensimmäistä valintaa olivatkin talvikauden ruokia, joten hän päätyi kokeilemaan päivän keittoa, jonka pääraaka-aine ei oikein selvinnyt edes käännöksestä. Ystävällistä tarjoilijaa huvitti suuresti se, että Juha tilasi jotain, jonka sisältöä ei tiennyt. Hyvää se ainakin oli.
Pääruokana Ninalla oli paistettua kummeliturskaa ja Juhalla kokoelma erilaisia liha- ja makkarapaloja perunakuutioiden kera. Juha otti myös pienen kannullisen talon valkoviiniä. Annokset olivat todella maittavia ja koko lysti maksoi 35 euroa, jossa oli mukana jo reilu tippi.
Jätimme jälkiruoat ja kahvit väliin, jotta ehtisimme asunnolle ennen kuin nukahtaisimme aivan pystyyn. Yli kaksikymmentä aktiivista tuntia edellisistä lyhyistä yöunista alkoi tuntua heti saatuamme kunnon ruokaa.
Väsymys ja ilmastointilaitteemme yösäädön outo käyttäytyminen saivat aikaan meissä molemmissa aivan hysteerisen hilpeyskohtauksen ennen nukkumaan menoa. Emme todellakaan laittaneet mitään herätystä seuraavalle päivälle.
Mukavaa lukea nojatuolissa istuen teidän matkamaratoonista. Huomasitte nopeasti tulleenne ”otetaan rauhallisesti” alueelle. Viimeinen nipottaja taisi jäädä Pariisiin. Olette tosi freesin näköisiä perilletultuanne. Mukavan näköinen ravintola, tuli nälkä.
Toden totta! Se ystävällinen tyyneys, joka huokui kaikista virkailijoista Lissabonin kentällä oli ihastuttavaa. Asiat hoituivat nopsasti ja osaavasti, mutta tärkeilemättä. Pidän tästä kansasta! Tuntuu kuin kansoista olisi ensin tehty ranskalaiset ja espanjalaiset ikäänkuin harjoituskappaleina ja sitten portugalilaisissa saatu aikaan se täydellinen versio. 😀