Sää oli pilvipoutainen lähtiessämme viettämään viimeistä täyttä päiväämme Roomassa. Kävimme hakemassa kauppahallista mansikoita ja pikkutomaatteja ennen kaupungille lähtöä. Listallamme ei ollut enää uusia nähtävyyksiä, joten päätimme käydä katsastamassa tunnetuimmat ostoskadut.
Ajelimme metrolla Flaminion asemalle ja kuljimme läpi Piazza del Popolon Via del Corson ostoskadulle. Maleksimme laiskasti katsellen kauppoja etsimattä mitään kuitenkaan erityisesti. Lounasajan lähestyessä katsastimme lähistölle merkityn ravintolan Tiffanyn suosituslistalta, mutta sen rajallinen tarjonta ei soveltunut Ninalle.
Sitten otettiin kovat keinot käyttöön eli mobiilidata puhelimessa päälle ja Yelp-haku lähialueen ravintoloista. Ykköseksi rankattu ei myöskään oikein napannut, mutta toisena listalla ollut Trattoria Sant’Andrea vaikutti mukavalta. Erittäin kohteliaat tarjoilijat opastivat meidät pöytään.
Nina aloitti perinteisesti capresella ja pääruoka oli scampeja. Hänen lisukkeeksi tilaamansa sikuri oli turhan voimakkaasti anjoviksella maustettua ja jäi syömättä. Juha valitsi alkuun vasikanmaksaa ja artisokkaa sekä pääruoaksi perunagnocceja lampaan jauhelihakastikkeella ja pecorino-juustolla. Juha pisti muistiinsa, etteivät perunagnoccit ole hänen suosikkilistallaan jatkossa.
Jälkiruokana kahvien kanssa Nina nautti metsämansikoista kermavaahdolla ja Juha lämmintä omenapiirasta, joka tarjoiltiin yllättävästi juomalasissa. Tarjonta oli maukasta, joskin korkean hinnan sekä hiukan heikkojen valintojemme takia hinta/laatusuhde hävisi kirkkaasti viikon parhaille kokemuksille.
Kävimme uudelleen Trevin suihkulähteellä. Nina halusi varmistaa, että palaisimme Roomaan, joten paiskasimme veteen parit kolikot. Kiipesimme Palazzo del Quirinalen eli presidentipalatsin editse ja laskeuduimme seuraavalle ostoskadulle eli Via Nazionalelle.
Kadun alkupää ei vaikuttanut erityisen kaupalliselta lukuunottamatta matkamuistokrääsää tyrkyttäviä puoteja. Palazzo delle Esposizionin eli näyttely- ja museorakennuksen kohdalta Piazza della Repubblican suuntaan katu muuttuu merkkitavaroiden paratiisiksi sellaisia haluaville.
Juha onnistui taas kerran olemaan ensimmäinen shoppaaja. Mukaan lähti todella tyylikäs ja ajatuksella suunniteltu – tietysti musta – selkäreppu. Poikkesimme kahvilla aivan uskomattomassa karkkikaupassa, jonka ikkunassa oli muiden joukossa noin 50 senttinen ja 145 euroa maksava pääsiäismuna. Pari putiikkia myöhemmin Nina löysi itselleen todella söpön pienen käsilaukun – perhosilla tottakai.
Jäätelöä piti vielä saada ja sitä löytyi artesaanilaboratorioksi itseään tituleeraavasta
Gelateria Verde Pistacchiosta. Vaikkei paikka hätyyttele TripAdvisorin kärkisijoja niin meidän mielestämme jäätelöt olivat todella hyviä kisaten tasapäisesti ykkössijaa pitävän Frigidariumin kanssa.
Poikkesimme vielä huviksemme Mitsukoshi-nimisessä liikkeessä, jossa olimme taatusti köyhimmät asiakkaat kurkistelemassa myös japaniksi olevia hurjia hintalappuja huippumerkkituotteiden vieressä. Juha suositteli Ninalle oikein siistin näköistä sinistä käsilaukkua, mutta ilmeisesti sen reilusti kaksi tonnia ylittävä hinta ei oikein napannut.
Laskeuduimme metroon Repubblicalta ja ajelimme asunnolle pakkailemaan seuraavan päivän aikaista lähtöä varten.
Vuorottelitteko eväsmansikoiden kantamisessa? Olivat laarit tyhjentyneet kahden kuvan välillä melkoisesti.
Eero