Taidetta Tiberin takana

Julkaistu Kategoriat Rooma 2019Avainsanat ,

Sääennuste oli luvannut sateista, joten edellisiltana olimme päättäneet tänään keskittyä sisätiloihin. Aamu valkeni kuitenkin aurinkoisena, joten ylitimme Tiberin kuivina – siltakin toki auttoi.

Kohteita oli kaksi ja ne olivat aivan vierekkäin. Kävimme ensin Villa Farnesinassa, joka on renesanssihuvila 1500-luvun alusta. Sitä ei kutsuta palatsiksi, koska sen ulkopuoli ei ole koristeellinen ja sen julkisivu ei osoita kadulle. Sisäpuoli sen sijaan on erityisen upea. Tunnetuimmat teokset ovat Raphaelin maalaamat alakerran freskot. Kaikkiaan koristeluun osallistui puoli tusinaa aikansa huippuartisaania. Yksityisomistuksessa rakennuksella on ollut monta isäntää ja nykyisin sen omistaa Italian valtion tiedeakatemia Lincei.

Palatsissa ei ollut pahemmin huonekaluja. Yhdessä huoneessa oli pari puutuolia, joissa oli iso lappu italiaksi ja englanniksi kieltäen istumisen. Olimme palaamassa saman huoneen kautta takaisin, kun näimme nuoren miehen tummissa vaatteissa istuvan tuolilla ja räpläävän kännykkää. Nina ei halunnut nuorukaisen saavan nuhteita ja sano hänelle varovasti, että tuoleilla ei saisi istua. Nuori mies nousi, katsoi Ninaa hiukan hölmistyneenä ja sanoi: ”Niin todellakin … mutta olen henkilökuntaa.”

Kadun toisella puolella on Palazzo Corsini, joka on myöhäisbarokkilainen palatsi 1700-luvun alkupuolelta. Sen tiloissa sijaitsee kansallisgallerian näyttelysaleja, joissa on esillä vanhojen eurooppalaisten mestareiden töitä. Nyt niiden joukkoon oli lisätty erikoisnäyttelynä amerikkalaisen valokuvaajan Robert Mapplethorpen melko roisejakin mustavalkokuvia.

Taideosion aikana oli jonkin aikaa roiskinut vettä ihan kunnolla, mutta pääsimme takaisin Tiberin itäpuolelle jälleen auringon pilkistellessä pilvien takaa. Päätimme lounastaa Mamma Roma -ravintolassa Piazza Navonan lähistöllä, mutta se olikin remontissa. Päädyimme uusimaan edellispäivän hyvän lounaskokemuksen ja menimme jälleen Voglia di Pizzaan. Tällä kertaa nautiskelimme maukkaat pasta-annokset.

Jatkoimme tuttuja kujia asuntoa kohti ja pistäydyimme espressoilla sopivasti kohdalle osuneessa kuppilassa. Jälkiruoan toinen osa olikin sitten pienen odottelun takana. Frigidariumin jono ulottui pitkän matkaa viereiselle kujalle. Jäätelö oli kuitenkin jälleen odottelun arvoinen ja tällä kertaa ei tarvinnut syödä sateessa.

Ukkoskuuro alkoi kuitenkin lähestyä ja poikettuamme lähikaupassa alkoi pisaroita pudota niskaamme hipsiessämme ripeästi asunnolle. Heti sisään päästyämme kuului kunnon jyrinää ja vettä tuli jonkin aikaa jälleen ihan riittävästi.

Yksi ajatus koskien aihetta “Taidetta Tiberin takana”

  1. Upeita taideteoksia! Kyllä niitä katsellessa tuntee kunnioitusta menneitä mestareita
    (ja heidän nimettömiä) apulaisia kohtaan.
    Tuli jäätelöjonoa katsellessa mieleen Amos Rexin jonot, hyvää maku- tai muuta elämystä kokeakseen kannattaa jonottaa.
    Sateet ovat kai ohi ja sää aurinkoistuu

Kommentointi on suljettu.